Sharh Kashf ash-Shubuhaat suomeksi


As salaamu aleikum wa rahmatullaahi wa barakaatuh.

Tässä osiossa on käännöksiä Abu Ammaar Yaasir Qadhin tekemästä selitysteoksesta sheikh Muhammad ibn ’Abd al-Wahhaabin kirjalle ’Kashf ash-Shubuhaat’, eli ’Epäilysten pyyhkiminen’ (Clearance of Doubts).

Kyseisessä kirjassa sheikh Muhammed ibn ’Abd al-Wahhaab ottaa käsittelyyn kolmetoista yleisimmin esitettyä tekosyytä, joilla mushrikuun (ihmiset, jotka tekevät shirkiä Allahin kanssa, ts. osoittavat palvonnantekoja muille kuin Allahille) yrittävät oikeuttaa shirkinsä ja puolustella tekojaan. Hän käsittelee jokaisen väittämän erikseen ja kumoaa ne selkeillä Koraanista ja sunnasta löytyvillä todisteilla osoittaen heidän väitöstensä olevan pelkkää harhaa.

Käännöksissä lihavoidulla fontilla kirjoitettu teksti on sheikh Muhammed ibn ’Abd al-Wahhaabin alkuperäisteoksesta, ja tavallisella fontilla kirjoitettu on Yaasir Qadhin selitystä hänen sanoilleen.

Mainokset

Yhdestoista väittämä:

Ihmiset, jotka tekevät shirkiä meidän aikanamme, käyttävät toistakin edellisen kaltaista argumenttia, jota he käyttävät yrittäessään kumota vastustajiensa väitteet. He sanovat: ”Profeetta saws nuhteli Usaamah ibn Zaidia kun hän tappoi henkilön, joka sanoi Laa ilaaha ill Allaah, ja sanoi hänelle ’Uskalsitko tappaa hänet sen jälkeen kun hän oli sanonut Laa ilaaha ill Allaah?'” Ja he käyttävät myös hadiithia ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat että Laa ilaaha ill Allaah…”, sekä muita samantapaisia hadiitheja, jotka kieltävät sellaisen henkilön vahingoittamisen, joka sanoo Laa ilaaha ill Allaah. Se pointti, jota nämä tietämättömät yrittävät kaikilla näillä hadiitheilla todistaa on se, että siitä, joka sanoo sen, ei tule epäuskovaista, eikä häntä pitäisi tappaa vaikka hän tekisi mitä.

(lisää…)

Yhdeksäs väittämä:

Ja nyt, jos hän yrittää toista taktiikkaa shirkinsä oikeuttamiseksi ja sanoo ”Totisesti Allahin awliyaa (liittolaiset), heillä ei ole mitään pelkoa eivätkä he sure” [Yuunus; 62], yrittäen näin todistaa että sellaiset ihmiset ovat välittäjinä toimimisen arvoisia, vastaa hänelle: ”Tämä on totisesti totta, että heillä on korkea paikka Allahin luona, mutta heitä ei tule palvoa! Ja me ainoastaan kiellämme sen, että heitä palvottaisi Allahin rinnalla ja otettaisi partnereiksi Hänen rinnalleen. Mutta muutoin, me olemme molemmat samaa mieltä siitä, että että on pakollista rakastaa heitä ja seurata heitä, sekä uskoa mahdollisiin ihmeisiin, joita heille on tapahtunut siunauksena Allahilta. Ja kukaan muu kuin harhautunut ihminen ei kiellä sellaisten ihmeiden olemassaoloa. Mutta Allahin uskonto on keskellä, kahden ääripään välissä; johdatus kahden vääryyden äärimmäisen muodon välissä, ja totuus kahden pahuuden äärimmäisen muodon välissä.”

(lisää…)

Kahdeksas väittämä:

Nyt on mahdollista, että hän ottaa käyttöönsä täysin uuden taktiikan yrittääkseen todistaa uskomuksiaan, ja sanoo: ”He, siis pakana-arabit, eivät epäuskoneet enkeleille tai profeetoille tehdyn du’aansa takia, tai koska he osoittivat palvonnantekojaan muille kuin Allahille! Sen sijaan he tekivät epäuskoa väittämällä, että enkelit ovat Allahin tyttäriä. Ja me emme sano, että ’Abd al-Qaadir tai nämä muut pyhimykset ovat Allahin poikia!”

Kirjoittaja esittää nyt uuden väitteen, jota tawhiidin vastustajat käyttävät. He väittävät että syy, miksi jaahiliyyah-arabeja pidettiin epäuskovaisina oli se, että he liittivät Allahiin tyttäriä, eikä se, että he tekivät palvonnantekoja enkeleille. Allaah mainitsee, että jaahiliyyah-arabit uskoivat enkelien olevan Hänen tyttäriään:
(lisää…)

Seitsemäs väittämä:

Ja jos hän sanoo, yrittäen vielä toista väitettä, ”Minä en tee shirkiä Allahin kanssa -se ei ole mahdollista, ja minä en ikinä tekisi sellaista asiaa! Mutta hurskaiden ihmisten puoleen kääntyminen ei olekaan shirkiä.”

Silloin kysy häneltä: ”Jos sinä todella uskot, että Allaah on kieltänyt shirkin tekemisen vielä tiukemmin kuin Hän on kieltänyt zinan, ja sinä myönnät, että Allaah ei tule antamaan sitä anteeksi, niin mikä sitten on tämä vakava asia (shirk), jonka Allaah on kieltänyt ja sanonut, että Hän ei tule antamaan anteeksi?”

Sitten tulet huomaamaan, että tosiasiassa hän ei tiedä, mitä shirk on.

Joten kysy häneltä: ”Kuinka sinä voit irtisanoa itsesi shirkistä, ja samaan aikaan et edes tiedä, mitä se on? Tai kuinka on mahdollista, että Allaah on tehnyt siitä kielletyn sinulle ja sanonut, ettei tule antamaan sitä anteeksi, ja silti sinä et kysy siitä, etkä tiedä siitä? Oletatko sinä, että Allaah on kieltänyt sen, muttei ole selittänyt sitä meille?”

(lisää…)

Kuudes väittämä:

Ja nyt jos hän ottaa uuden lähestymistavan ja yrittää oikeuttaa tekonsa sanomalla ”Profeetalle saws on annettu oikeus shafaa’aan Tuomiopäivänä, joten minä pyydän häneltä jotain sellaista, jonka Allaah on antanut hänelle.”, niin vastaus tähän on sanoa: ”Todellakin Allaah on antanut Profeetalle saws oikeuden välittäjänä toimimiseen, mutta samalla Allaah on kieltänyt sinua pyytämästä sitä Profeetalta saws itseltään. Allaah sanoo: ”Joten älkää kutsuko Allahin rinnalla ketään” [suurah al-Jinn; 18]. Joten se teko, että joku pyytää Allahia siunaamaan itseään Profeetan saws shafaa’alla, on itsessään palvontaa. Ja Allaah on kieltänyt sinua tekemästä shirkiä osoittamalla tätä palvonnantekoa jollekin muulle kuin Hänelle. Joten jos haluat rukoilla Allahilta että Hän myöntää hänen saws shafaa’ansa sinulle, tottele Häntä kun Hän sanoo: ”Joten älkää kutsuko Allahin rinnalla ketään” [suurah al-Jinn; 18].”

(lisää…)

Viides väittämä:

Nyt, jos hän riitelee kanssasi ja sanoo ”Kiellätkö sinä Profeetan saws shafaa’an (jonkun puolesta puhumisen Allahille), ja irtisanoudut siitä?”, niin vastaa hänelle: ”Minä en kiellä sitä, enkä irtisanoudu siitä, vaan hän saws on Välittäjä, ja se, jonka shafaa’ah tullaan hyväksymään. Ja rukoilen että minäkin olen osana hänen shafaa’astaan. Mutta shafaa’an oikeus kuuluu ainoastaan Allahille, kuten Hän sanoo: ”Sano: ’Allahille yksin kuuluu kaikki shafaa’ah'” [suurah al-Zumar; 44]. Ja näin ollen sitä ei tule tapahtumaan muuta kuin sen jälkeen, kun Allaah antaa siihen luvan, kuten Hän sanoo: ”Kuka on se, joka toimisi välittäjänä Hänen edessään, paitsi Hänen tahdostaan?” [suurah al-Baqarah; 255]. Ja Profeetta saws ei tule toimimaan välittäjänä kenenkään puolesta, ellei Allaah salli sitä hänen puolestaan, kuten Hän sanoo: ”Ja he eivät tule toimimaan välittäjinä paitsi niille, joihin Hän on tyytyväinen”. Ja Allaah ei ikinä tule olemaan tyytyväinen muuta kuin henkilöön, joka seuraa tawhiidia, kuten Hän sanoo: ”Joten joka haluaa muuta kuin islamin uskonnokseen, sitä ei tulla ikinä hyväksymään häneltä” [suurah aal-’Imraan; 85]. Eli jos shafaa’an oikeus kuuluu ainoastaan Allahille, ja se tulee ainoastaan tapahtumaan sen jälkeen, kun Hän on sen sallinut, eikä Profeetta saws tai kukaan muukaan tule sitä tekemään ellei Allaah salli heidän tehdä sitä jonkun puolesta, ja Allaah ei tule sallimaan tätä shafaa’aa kenellekään paitsi tawhiidin seuraajille, joten näin ollen on selvää, että koko shafaa’an käsite kuuluu Allahille. Näin ollen minä pyydän sitä Häneltä, joten minä sanon ’Oi Allaah, anna hänen saws tehdä shafaa’ah puolestani’, ja teen muuta tämän kaltaista du’aa.”

(lisää…)

Seuraava sivu »