Karamaat Al-Awliyaa – Allahin liittolaisten ihmeteot?

Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’an ’aqiidasta on uskoa ihmeisiin (karamaat), joita tapahtui ja tapahtuu Allahin läheisille liittolaisille (awliyaa’ Allaah). Nämä ovat normaalitilanteissa mahdottomia ihmetekoja, joita Allaah antoi joillekin läheisistä liittolaisistaan, kuten esimerkiksi monille Profeetoista. Karamaat (ihmeet) eivät kuitenkaan ole mikään osoitus henkilön hurskaudesta ja taqwasta, sillä kuten Ibn Taimiyyah huomautti, tällaisia ihmeitä tapahtui erittäin vähän islamin ensimmäisten ja parhaiden sukupolvien keskuudessa, ja he olivat kaikkein parhaita uskovaisia. Kuten hän sanoi, tämä johtuu siitä, että heidän uskonsa oli niin korkea ja vankka, että he eivät tarvinneet sille minkäänlaisia vahvistuksia. Myöhempinä sukupolvina uskon taso laski, ja he tarvitsivat enemmän ihmeitä pitääkseen sen vakaana.

Puhuttaessa ihmeteoista ja Allahin liittolaisista on kuitenkin pidettävä tarkoin mielessä se, millainen ihmisen pitää olla, jotta hän olisi yksi Allahin liittolaisista, ja että ihmeellisiä tekoja sattuu myös Shaitaanin liittolaisille, jotka toimivat yhteistyössä jinnien kanssa.

Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidah Al-Waasitiyyassa (s. 212-213): ”Mutta on varottava näiden uudistuksentekijöiden dajjaaleja (ts. valehtelijoita), sekä harhautuneiden ihmisten tekoja, ja sellaisten ihmisten saatanallista ällistyttävien tekojen esitystä, jotka kutsuvat itseään suufeiksi: Tuleen astumista, vartalonsa hakkaamista asein, käärmeisiin tarttumista, ja näkemättömästä kertomista, jne. Nämä eivät todellisuudessa ole ihmeitä (karamaat). Ihmeitä tekevät Allahin awliyaa’, mutta nämä ihmiset eivät ole awliyaa, vaan shayatiin.”

Joten erottaakseen Allahin walin Shaitaanin walista, on ennen kaikkea tarkasteltava sitä, millä tavalla hän noudattaa Koraania ja Sunnaa.

Imaam Ash-Shaafi’i sanoi: ”Jos näet miehen lentävän ilmassa tai kävelevän veden päällä, älä kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin olet ensin tutkinut hänen Kirjan ja Sunnan noudattamistaan.” (ts. kuinka hyvin hän seuraa Koraania ja Profeetan saws määräyksiä, kieltoja ja esimerkkiä) (lisää…)

Mainokset

Dhul-Hijjan, eli islamilaisen vuoden 12. kuukauden ensimmäiset 10 päivää ovat erityisen hyveellisiä. Niiden aikana on monta siunattua päivää, ja palvonnanteot ovat niiden aikana erityisen hyveellisiä. Profeetalla saws oli tapanaan paastota tämän kuun 9. päivä, sekä tehdä paljon palvonnantekoja ja dhikriä.

Ibn ’Abbaas kertoi että Profeetta saws sanoi näistä päivistä: ”Ei ole mitään päiviä, joina oikeamieliset teot ovat rakastetumpia Allahille, kuin nämä kymmenen päivää.” Ihmiset kysyivät: ”Ei edes jihaad Allahin takia?” Hän sanoi: ”Ei edes jihaad Allahin takia, paitsi sellaisen miehen tapauksessa, joka lähtee taistelemaan luovuttaen itsensä ja omaisuutensa sen takia, ja palaa takaisin ilman mitään.” [Bukhaari]

Ad-Darimin hasan-kertojaketjulla kertoman version mukaan ”Ei ole mitään tekoa, joka on Allahin silmissä arvokkaampi, tai suurempi palkkiossa, kuin kymmenen uhrauksen päivän aikana tehty hyvä teko…”

Hunaydah ibn Khaalid kertoi vaimoltaan, että jotkut Profeetan saws vaimoista sanoivat: “Profeetalla oli tapanaan paastota 9. Dhul-Hijjaa, Ashura-päivänä, kolmena päivänä jokaisessa kuussa, sekä jokaisen kuun kahtena ensimmäisenä maanantaina ja torstaina.” [An-Nasaa’ii, Abu Dawuud]

Näihin päiviin liittyvät tekstit ilmentävät, että ne ovat paremmat kuin mitkään vuoden muut päivät, lukuun ottamatta Ramadanin kymmentä viimeistä päivää, sillä niiden joukossa on Laylatul-Qadr.

Mutta myös näiden Dhul-Hijjan 10 päivän joukossa on erityisen siunattu päivä: 9. Dhul-Hijjaa, eli ’Arafah-päivä.

Paras du’aa on ’Arafah-päivänä tehty du’aa

On kerrottu ‘Abdullaah ibn ‘Amr ibn Al-‘Aas:ilta, että Profeetta saws sanoi: “Paras du’aa on du’aa ‘Arafah-päivänä, ja paras, jota minä ja minua ennen olleet Profeetat sanoivat, on Laa ilaaha ill Allaah wahdahu laa shariika lah, lahul-mulk wa lahul-hamd, wa huwa ’alaa kulli shai’in qadiir.” [At-Tirmidhi] (Ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allaah, Yksin ilman vertaista, Hänelle kuuluu valta ja Hänelle kuuluu ylistys, ja Hän on kaikkeen kykenevä.)

Talhah ibn ’Ubaid ibn Kurayzilta on kerrottu mursal-kerronnassa (josta puuttuu yksi kertoja välistä): ”Paras du’aa on du’aa ’Arafah-päivänä.” [Maalik, Al-Albaani luokitteli sen olevan hasan Sahiih Al-Jaami’ssa, 1102]

Oppineet olivat eri mieltä koskien tätä du’aan hyvettä ’Arafah-päivänä, että koskeeko se ainoastaan niitä, jotka ovat ’Arafah:ssa, vai pitääkö se sisällään myös muut paikat. Oikeampi näkemys on se, että se on yleinen, ja että hyve on yhteydessä tähän päivään (eikä paikkaan), mutta epäilemättäkin ne, jotka ovat ’Arafah:ssa, ovat yhdistäneet paikan hyveen ajan hyveeseen. (lisää…)

Maalik kertoi: ”Tulimme Profeetan luokse, olimme nuoria, melkein (toistemme kanssa) samanikäisiä miehiä, ja olimme hänen luonaan kaksikymmentä yötä. Allahin Lähettiläs oli erittäin ystävällinen mies ja hän huomasi kaipuumme perheidemme luokse ja kysyi meiltä niistä, jotka olimme jättäneet jälkeemme. Kun kerroimme hänelle, hän sanoi ’Palatkaa perheidenne luokse, pysykää heidän kanssaan ja opettakaa heille (uskontoa) ja määrätkää heitä (tekemään hyviä tekoja)’. Sitten Profeetta mainitsi asioita, joista muistin osan ja osaa en. Sitten hän sanoi ’Rukoilkaa niin kuin olette nähneet minun rukoilevan, ja kun on rukousaika, yhden teistä tulisi tehdä kutsu rukoukseen (Athan), ja vanhimman teistä tulisi johtaa rukousta.’” [Bukhaari, luku 91, hadiith 352]

Abu Dawuud kertoi Rifaa’ah ibn Raafi’in sanoneen, että Profeetta saws sanoi: ”Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa ’alhamdulillaah’ (kaikki kunnia kuuluu Allahille) ja ’laa ilaaha illallaah’ (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja ’Allahu akbar’ (Allah on suurin).”

Abu Dawuud kertoi Abdullah ibn Abu Awfalta: ”Eräs mies tuli Profeetan saws luokse ja sanoi: ’En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle.’ Hän saws sanoi: ’Sano alhamdulillaah'(kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allaah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illallaah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allaahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin).’”

 

Koraanin resitoiminen, dhikr ja du’aa muulla kielellä kuin arabiaksi

Tiivistettynä:

  • Oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että Koraania ei saa lukea rukouksissa muulla kielellä kuin arabiaksi
  • Mikäli henkilö ei osaa lausua arabiaksi, hänen on opeteltava, ja jos hän ei opettele vaikka pystyisi siihen, hänen rukoustaan ei ole hyväksytty.
  • Mikäli hän ei pysty tai pelkää että ei ehdi opetella ennen rukousajan päättymistä, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, niin hänen tulisi toistaa se seitsemän kertaa. Jos hän osaa enemmän, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeellista tehdäkseen resitoinnistaan suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan.
  • Muiden rukouksen adhkaar-osien sanomisesta muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei pysty lausumaan niitä arabiaksi, oppineilla on erimielisyyttä (lisää…)

Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Lue ensin aihe Mitä du’aa on?

Siitä, mitä on edeltänyt, on selvää, että du’aan voi ohjata ainoastaan Allahia kohtaan.

”Sano: ’Totisesti teen du’aa vain Herralleni, enkä liitä ketään Hänen vertaisekseen.” [Al-Jinn 72:20]

Du’aan tekeminen muille kuin Allahille on puhdasta shirkiä, joka on se ainoa synti, mitä Allaah ei tule antamaan anteeksi.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta että se, joka tekee du’aa muulle kuin Allahille, tulee tosiasiassa liittäneeksi luotuun objektiin sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ainoastaan Allahilla on.

… Allaah kuvailee kaikkia muita kohteita, joille tehdään du’aa, seuraavassa jakeessa:

”Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne, ja vaikka he kuulisivat, (niin) he eivät voisi vastata teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat hylkäämään teidän shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle kuten (Hän, joka on) Kaikesta tietävä.” [Faatir 35:14]

Joten se kohde, jota kutsutaan Allahin rinnalla, olipa se sitten epäjumala tai kuollut pyhimys, ei voi alkujaankaan kuulla sellaisia kutsuja. Heillä ei ole sitä täydellistä ominaisuutta, mikä Kaiken kuulevalla on, ja vaikka he ovat elossa [haudan elämän edellyttämällä tavalla] ja heillä on kuuloaisti, niin tämä aisti on erittäin rajoittunut, sillä he pystyvät kuulemaan ainoastaan hyvin lyhen etäisyyden päästä mikäli ääni on tarpeeksi kova. Voidaanko sellaista rajoittunutta kuuloa verrata millään tavalla Kaikkikuulevan ominaisuuksiin? Allaah sanoo sitten, että vaikka he pystyisivät kuulemaan sellaiset kutsut, niin he eivät kykenisi vastaamaan niihin. Sillä näillä kohteilla ei yksinkertaisesti ole voimaa tai kykyä vastata mihinkään pyyntöihin. Allaah kuvailee näitä palvottuja kohteita sanoen:

”Hän kutsuu Allahin lisäksi sellaista, mikä ei vahingoita eikä hyödytä häntä. Se vasta on kauaksi mennyt harhautuminen. Hän kutsuu sellaista, jonka vahinko on lähempänä kuin hänen hyötynsä: totisesti mikä surkea mawlaa (liittolainen, suojelija) ja mikä surkea ystävä!” [Al-Hajj 22:12-13] (lisää…)

Du’aan merkitys

Katso lisäksi aihe Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Sana du’aa on verbaalinen substanttiivi (masdar) verbistä da’aa, joka tarkoittaa ”kutsua, koota.” (Lisaan Al-’Arab 14/258; Hans-Wher s. 282)

Sana du’aa on mainittu Koraanissa kuvaamaan useaa merkitystä, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

1. Palvontaa

”Älkääkä kutsu (tad’u) Allahin lisäksi sellaista, mikä ei hyödytä sinua eikä vahingoita sinua, ja jos teet (niin), niin totisesti olet siinä tapauksessa väärintekijöiden joukosta.” [Yuunus 10:106]

2. Avun tavoittelemista

”Ja kutsukaa (ud’uu) todistajanne Allahin lisäksi, jos olette totuudenmukaisia.” [Al-Baqarah 2:23]

3. Pyyntöä

”Kutsukaa Minua (ud’uunii), vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!” [Ghaafir 40:60] (lisää…)

Al-Tirmidhi (486) kertoi hadiithin ’Umar ibn al-Khattaabilta, joka sanoi: ”Du’aa pysäytetään taivaan ja maan välille, eikä mikään siitä mene ylös ennen kuin lähetät siunauksia Profeettasi päälle.” Ibn Kathiir sanoi: Sen isnaad (kertojketju) on jayyid (hyvä). Al-Albaani luokitteli sen olevan hasan kirjassaan Saheeh al-Tirmidhi.

Al-Albaani kertoi sen kirjassaan al-Silsilah al-Saheehah (2035) Profeetalta saws, ja hän mainitsi vahvistavia kertomuksia, ja sanoi sitten: ”Johtopäätöksenä, kun kaikki nämä kertojaketjut ja toisiaan tukevat kerronnat otetaan huomioon, tämä hadiith on vähintään hasan, in sha Allaah.”

(lisää…)