Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta. (lisää…)

Imaam Abu Haniifah sanoi: “Jos joku hadiith on sahiih, niin se on minun madhabini.” Ja hän sanoi: ”Kenenkään teistä ei ole sallittua seurata sitä mitä me sanomme, jos he eivät tiedä mistä me olemme ottaneet sen.” Toisen kerronnan mukaan hän sanoi: ”Sen, joka ei tiedä todistettani, on haraam myöntää fatwa minun sanoihini perustuen.” Ja toisen version mukaan hän lisäsi: ”Me olemme ihmisiä; voimme sanoa jotain tänään ja vetää sen takaisin huomenna.” Ja hän sanoi: ”Jos minä sanon jotain sellaista, mikä menee Allahin Kirjaa tai Lähettilään kertomaa vastaan, niin älkää välittäkö siitä mitä minä sanon.”
Imaam Maalik sanoi: ”Minä olen vain ihminen, toisinaan teen virheitä ja toisinaan olen oikeassa. Katsokaa minun mielipidettäni, ja mikä tahansa mikä on yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, ottakaa se, ja mikä tahansa mikä ei ole yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, jättäkää se huomiotta.” Ja hän sanoi: ”Profeetan saws jälkeen ei ole ketään, jonka sanoja ei voida ottaa tai jättää, lukuun ottamatta Profeettaa saws.”
Imaam ash-Shaafi’ii sanoi: ”Ei ole olemassa ketään, joka ei olisi tietämätön jostain Allain Lähettilään saws Sunnasta. Mitä tahansa mitä minä sanon, tai mitä tahansa ohjenuoria annan, niin jos on olemassa Allahin Lähettiläältä jokin kerronta, joka eroaa siitä mitä minä sanoin, niin ainoastaan sillä on väliä, mitä Allahin Lähettiläs saws sanoi, ja se on minun mielipiteeni.” Ja hän sanoi myös: ”Muslimit ovat yhtämielisiä siitä, että mikäli Allahin Lähettilään sunna tehdään henkilölle selväksi jostain asiasta, niin hänen ei ole sallittua jättää sitä kenenkään muun sanojen vuoksi.” Ja ”Jokaisessa asiassa, jossa kerronnan ihmiset löytävät jonkin Allahin Lähettiläältä saws olevan sahiih-kerronnan olevan vastoin sitä, mitä minä olen sanonut, niin otan sanani takaisin, olipa se elämäni aikana tai kuolemani jälkeen.” Sekä ”Jos näette minun sanovan jotain, ja sen vastaista on aidosti kerrottu Profeetalta saws, niin tietäkää, että älyni on jättänyt minut.”
Imaam Ahmad sanoi: ”Älkää seuratko minua sokeasti, älkääkä seuratko Maalikiä tai Shaafi’iä tai Al-Awzaa’iä tai (Sufiyaan) Ath-Thawria sokeasti. Oppikaa sieltä, mistä he oppivat.” Ja hän sanoi: ”Al-Awzaa’in mielipide, sekä Maalikin ja Abu Haniifan mielipiteet ovat pelkkiä oletuksia ja ne ovat minulle kaikki samaa. Sen sijaan todisteita on löydettävissä kerronnoista – ts. shar’i-todisteista.”
Ibn Taymiyyah sanoi: “Kenenkään ei tule sokeasti seurata jotain tiettyä ihmistä kaikessa mitä hän määrää ja suosittelee, lukuun ottamatta Allahin Lähettilästä saws…” (Majmuu’ al-Fataawa, 23/382)

Mitä minun tulisi sanoa, jos minulta kysytään madhabistani?
Minulta kysytään usein, mikä madhabini (koulukuntani) on – olenko Hanbali vai Shaafi’i jne.? Tosiasiassa olen täysin tietämätön koko asiasta ja minulle on riittävää olla vain Muslimi; jos minulla on ongelma jonkin uskonnollisen asian suhteen, kysyn oppineilta. Mikä on sinun mielipiteesi?

(lisää…)

  • Abu Hurayrah kertoi Allahin Lähettilään saws sanoneen: ”Kuka tahansa, joka pitää koiraa, joka ei ole metsästykseen, paimentamiseen tai maanviljelyyn, kaksi qiraatia tullaan vähentämään hänen palkkiostaan joka päivä.”
  • Ibn ’Umar sanoi: ”Kuulin Allahin Lähettilään saws sanovan: ’Kuka tahansa, joka pitää koiraa, paitsi sellaista, joka on koulutettu metsästämään tai koiraa karjan paimentamiseen, hänen palkkionsa tulee vähenemään joka päivä kahdella qiraatilla.'” (al-Bukhaari, 5059; Muslim, 2941)

(lisää…)