Hijrah

11-sivuinen katkelma Shaikh Muhammad Sa’iid Al-Qahtaanin 3-osaisesta kirjasarjasta Al-Walaa’ wal-Baraa’.

Lataa tai lue pdf-tiedosto: Hijrah

Lakioppineet ovat selittäneet ”Epäuskon asuinsijan” ja ”Islamin asuinsijan” käsitteet seuraavasti:

Epäuskon asuinsija on mikä tahansa maa, joka on epäuskovaisten hallitsema, jossa epäuskovaisten lait ovat vallitsevia, ja jossa poliittinen valta on heidän käsissään. Nämä maat voivat olla kahta eri tyyppiä. Yksi on sellainen, joka on sodassa muslimien kanssa, ja toinen on sellainen, jolla on aselepo heidän kanssaan. Ratkaiseva tekijä on se, että sitä hallitaan epäuskovaisten lakien mukaan; sillä se on ”Epäuskon asuinsija” tai ”Daar Al-Kufr” siitä huolimatta, vaikka siellä asuisi suuri muslimienemmistö.

Islamin asuinsija on mikä tahansa maa, joka on muslimien hallitsema, ja jossa Sharii’ah on vallitseva laki, ja jossa muslimeilla on poliittista valtaa. Se on Daar Al-Islaam siitä huolimatta, vaikka valtaosa väestöstä olisi epäuskovaisia, niin kauan, kuin muslimit hallitsevat sitä Sharii’an mukaan.

…Muslimien on kiellettyä pysyä maissa, joissa islamilla ei ole mitään asemaa, paitsi silloin, kun he kykenevät vapaasti harjoittamaan uskontoaan sekä noudattamaan sitä ilman mitään esteitä, ja vailla pelkoa siitä, että heidän läsnäolonsa siellä voisi vahingoittaa heitä jollain tavalla. Mikäli asia ei ole näin, niin siinä tapauksessa heidän on pakko muuttaa parempaan paikkaan, jossa islamin arvovallalla on jonkinlainen asema. Jos he kieltäytyvät tekemästä niin vaikka kykenisivät, niin siinä tapauksessa heillä ei ole enää mitään vaateita tästä uskonnosta (ts. heidän on enää turha välttää olevansa muslimeita). … Uskontonsa julistaminen ei tarkoita sitä, että yksinkertaisesti jättää ihmiset palvomaan sitä mitä he haluavat, kommentoimatta mitään, kuten kristityt ja juutalaiset tekevät. Se tarkoittaa sitä, että on selkeästi ja suoraan tuomittava se, mitä he palvovat, sekä osoitettava vihollisuutta epäuskovaisia kohtaan – mikäli tässä epäonnistuu, niin se ei ole islamin julistamista.

‘Abdullaah Ibn ‘Umar sanoi: “Joka asettuu epäuskovaisten joukkoon, juhlii heidän juhliaan ja liittyy heidän ratsuväkeensä ja kuolee heidän keskuudessaan, tullaan myös nostamaan ylös heidän joukossaan Ylösnousemuksen päivänä.” …

(Allaah sanoi:) ”Sano: ’Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, hankkimanne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiota, tai talo jota rakastatte, ovat teille rakastetumpia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen tiellään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (ts. rangaistuksensa). Ja Allaah ei johdata niitä, jotka ovat pahantekijöitä.’” [At-Tawbah 9:24]

Jokainen, joka kieltäytyy muuttamasta, käyttää jotakin näistä kahdeksasta tekosyystä. Mutta Allaah on jo hylännyt nämä tekosyyt sanoen, että ne, jotka tekevät sellaisia väitöksiä, ovat tottelemattomia Häntä kohtaan – ja tämä oli erityisesti niitä koskien, jotka päättivät pysyä Mekassa, joka on pyhin paikka maan päällä. Allaah vaati uskovaisia lähtemään siitä paikasta, ja edes rakkaus sitä kohtaan ei ollut hyväksyttävä tekosyy. Joten kuinka sellainen tekosyy sitten pätisi muihin paikkoihin, kuin Mekkaan?

Hijralla on kokonaisvaltainen merkitys siten, kuin se islamissa ymmärretään. Se ei ole pelkästään yhdestä paikasta toiseen muuttamisen teko; ts. ei-muslimimaasta muslimimaahan muuttaminen. Ibn Al-Qayyim selitti, että se on itse asiassa sekä vartalon, että sielun muutto. Se on fyysinen muutto yhdestä paikasta toiseen, sekä henkinen muutto Allahin ja Hänen Lähettiläänsä saws luokse. Tämä toinen muutto on se, mikä lasketaan todelliseksi muutoksi, sillä vartalo ainoastaan seuraa sielua.

Ibn Taimiyyah sanoi tätä koskien: ”Tietyn paikan tila heijastaa (siellä olevan) henkilön tilaa. On mahdollista olla välillä muslimi ja muulloin epäuskovainen; välillä vilpitön ja muulloin tekopyhä; välillä hyvä ja oikeamielinen ja muulloin mätä ja turmeltunut. Siten henkilöstä tulee kuten hänen asuinpaikkansa. Muutto epäuskon ja rienauksen maasta uskon ja rehellisyyden maahan on ilmaus katumuksesta sekä kääntymisestä pois epäuskosta ja kieroutuneisuudesta kohti uskoa ja tottelevaisuutta. Asia on näin Ylösnousemuksen päivään asti.”

Mainokset

Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta. (lisää…)

Onko muslimin sallittua ottaa osaa kaafirin hautausjärjestelyihin?

Perusperiaate koskien kaafiria, kun hän kuolee, on se, että hänen sukulaistensa tulisi haudata hänet hautaan jotta hän (hänen ruumiinsa) ei vahingoita tai häiritse muita ihmisiä. Häntä ei tule pestä eikä kääriä liinoihin, eikä mitään rukousta tule suorittaa hänen päälleen. Joka tekee mitään muuta tai ottaa kuffaarien kanssa osaa heidän tapoihinsa, hänen on kaduttava ja pyydettävä Allahin anteeksiantoa, sekä toivottava että Allaah hyväksyy hänen katumuksensa. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/14; http://islamqa.com/en/ref/10042/ )

Mikäli kuffaarien joukossa on ihmisiä, jotka voivat haudata omat kuolleensa, niin silloin muslimien ei tulisi haudata heitä, eikä ottaa osaa kuffaarien kanssa ja auttaa heitä hautaamaan heidät, eikä yrittää miellyttää epäuskovaisia osallistumalla hautajaismenoihin, vaikka se olisi poliittinen käytäntö. … Mikäli heidän joukossaan ei ole ketään, joka voisi haudata heidän kuolleensa, niin silloin muslimien tulee haudata heidät, kuten Profeetta saws teki niiden kanssa, jotka kuolivat Badrissa, ja kuten hän saws teki setänsä Abu Taalibin kanssa kun hän kuoli, ja hän saws sanoi ’Alille: ”Mene ja hautaa hänet.” (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/10; http://islamqa.com/en/ref/7869/ )

Mitä muslimin tulee tehdä kaafir-vanhemmilleen kun he kuolevat?

Kysymys: Minun isäni on kuollut ja hän on kaafir. Mitkä ovat minun velvollisuuteni häntä kohtaan? Tuleeko minun haudata hänet ja järjestää hänen hautajaisensa? Tuleeko minun pestä ja kääriä hänet liinoihin vai ei? Onko olemassa mitään oikeuksia, joita isälläni on minun päälleni tässä suhteessa? (lisää…)

Muslimin kansallisuus ja hänen uskonsa

Lataa tai  lue tiedosto tästä:

Muslimin kansallisuus ja hänen uskonsa (7 sivua)

Muslimilla ei ole mitään maata, paitsi se maapallon osa, jossa Jumalan Sharii’ah on laitettu käytäntöön, ja jossa ihmissuhteet on alustettu Jumalan kanssa olevien suhteiden perusteille. Muslimilla ei ole mitään kansalaisuutta, paitsi hänen uskonsa, joka tekee hänestä muslimiyhteisön jäsenen Daar al-Islaamissa. Muslimilla ei ole sukulaisia, paitsi ne, jotka jakavat hänen uskonsa Jumalaan, ja siten hänen ja muiden uskovaisten välille on muodostunut side heidän suhteistaan Jumalaan.”

Heidän joukossaan ei ollut minkäänlaista heimoihin perustuvaa puoluehenkeä. Ylpeys sukujuurista oli lakannut, nationalismin ääni oli hiljennetty, ja Allahin Lähettiläs saws puhutteli heitä: Hankkiutukaa eroon puoluehenkisyyksistä, ne ovat saastaisia asioita.” ja Hän ei ole meistä, joka kutsuu puoluehenkisyyteen, joka taistelee puoluehenkisyyden takia, ja joka kuolee puoluehenkisyyden takia.” (lisää…)

Pointtina ei ole vaikeus
Ibn Taimiyyah

“…Ja tulisi olla tiedossa että Allahin tyytyväisyys ja rakkaus eivät ole riippuvaisia itsensä kiduttamisesta ja vaikeuksien läpi kahlaamisesta, niin että jokin asia olisi parempi ainoastaan sen mukaisesti, kuinka vaikea se on. Monet tietämättömät ihmiset olettavat että palkkio saavutetaan vaikeuksien mukaisesti kaikessa. Ei! Sen sijaan palkkio on yhdenmukainen teon hyödyllisyyden kanssa, sekä sen kanssa, kuinka paljon se ilmentää tottelevaisuutta Allahille ja Hänen Lähettiläälleen.

Joten mitä hyödyllisempi jokin teko on ja mitä tottelevaisempi sen tekijä on, sitä hyveellisempi se on. Teot eivät ole hyveellisiä määränsä takia. Vaan ne ovat hyveellisiä sen vaikutuksen takia, mikä niillä on sydämeen.

Tämän takia, kun ’Uqbah ibn ’Aamirin sisko vannoi suorittavansa Hajjin paljain jaloin kävelle, Profeetta saws sanoi: ”Totisesti Allaah ei ole tarpeessa sille että siskosi kiduttaa itseään. Laita hänet jatkamaan ratsastaen.” Kerrottiin että hän laittoi hänet (siskonsa) teurastamaan eläimen, ja on myös kerrottu että hän laittoi hänet paastoamaan. Sama koskee myös Juwairiyyan (Profeetan saws vaimon) hadiithia, kun hän oli tekemässä tasbiih (sanoa ’Subhaan Allaah’) pikkukiviä käyttäen ennen iltapäivää, ja hän saws tuli takaisin yöllä ja löysi hänet istumasta siinä samassa asennossa. Joten hän saws sanoi hänelle: ”Minä sanoin kolme kertaa neljä sanaa, jotka painaisivat enemmän kuin kaikki, mitä olet sanonut tänään.” (lisää…)

Tieto ja vilpittömyys.

العلم ما نفع

قال الشافعي رحمه الله:

العِلْمُ مَا نَفَعَ لَيْسَ مَا حُفِظَ.

Tieto on sitä, joka hyödyttää

Ash-Shaafi’ii (rahimahullaah) sano:

“Tieto on sitä, joka hyödyttää; ei sitä, joka opetellaan ulkoa.”

__________________________

الإخلاصُ

قال الشافعي رحمه الله

لَوْ اجْتَهَدَ أحَدُكُمْ كُلَ الجُهْدِ عَلى أنْ يَرضِيَ الناسَ كُلًّهُمُ عَنْهُ فَلا سَبِيلَ لَهُ فَلْيُخلِصِ العَبدُ عَمَلَهُ بَيْنَهُ وبَيْنَ اللهُ تعالى

Vilpittömyys

Ash-Shaafi’ii (rahimahullaah) sanoi:

“Jos joku teistä ponnistelisi äärimmäisimmällä ponnistelulla saadakseen kaikki ihmiset tyytyväisiksi häneen, niin hänelle ei ole  mitään keinoa (ts. hän ei ikinä pysty tekemään sitä). Joten puhdistakoon orja ne tekonsa, jotka ovat hänen ja Allahin ta’aala välillä.”

__________________________

وقال أيْضاً:

لا يَعْرِفُ الرِّيَاءُ الا المُخلِصُونَ.

Ja hän sanoi myös,

“Ketkään eivät tiedä (tunne) riyaa, paitsi vilpittömät.”

Hiljaisuus, rakkaus ja kunnia.

مُرَاقَبَةُ اللِّسَانِ

سُئِلَ الشَّافِعِي رَحِمَهُ اللهُ عَنْ مَسْأَلَةٍ

فَقِيلَ لَه: ألا تَجِيب رَحِمَكَ اللهُ

فَقالَ: لا, حَتى أدْرِيَ الفَضْلَ فِي سُكُوتِي أو فِي جَوابِي

Kielen muraaqabah

Ash-Shaafi’ilta (rahimahullaah) kysyttiin jotakin asiaa koskien.

Ja hänelle sanottiin: “Etkö vastaa, Allaah armahtakon sinua!”

Hän sanoi: “En, kunnes tiedän hyödyn hiljaisuudestani tai vastauksestani.” (lisää…)

Löysin tämän vaikuttavan tekstipätkän satunnaiselta englanninkieliseltä foorumilta. En niinkään laita sitä tänne esittääkseni että arabian opiskeleminen todella olisi kaikille pakollista (Allaahu a’lam siitä), vaan muistutuksena ja rohkaisuna in sha Allaah:

Niille meistä, jotka eivät täysin ymmärrä arabiaa, haluan antaa hieman pureskeltavaa. Tämä on asia, jota kerran ajattelin, ja joka pelästytti minut siinä määrin että se sai minut todella ottamaan arabiankielen oppimisen vakavasti:

Kun istuudut alas ja luet sinun … sanontaan nyt vaikka… Muhsin-Khan-käännöstäsi, luuletko todella lukevasi Koraania? Kun luet hadiithin Bukhaari- tai Muslim-käännöksestäsi tai mistä lienee, niin luuletko että olet todella lukemassa Allahin Lähettilään sanoja? Et ole… Sinä olet lukemassa Koraanin jakeiden yleistä merkitystä sekä sen yleistä merkitystä, mitä Allahin Lähettiläs sanoi.

En sano tätä lannistaakseni ihmisiä lukemasta Koraania tai Sunnaa vaikka se olisikin sen englannin(/suomen)kielisestä merkityksestä. Sanon (vain sen), että se on todellisuus joka meidän on kohdattava; että kun me luemme Koraanin merkitysten käännöstä, hadiitheja jne. jne., niin me teemme juuri sitä: luemme ’Merkitysten käännöstä,’ emme oikeaa Koraania, hadiitheja jne. jne.

Se oli minulle vaikea fakta niellä, kun tajusin että jos kuolisin arabiaa puhumattomana, niin olisin muslimi, joka on kuollut lukematta koskaan Koraania siten kuin sitä tulisi lukea ymmärryksen kanssa. Tämä on kammottava tosiasia, joka meidän on kohdattava kun emme puhu arabiaa.

… Kysy itseltäsi, ’Haluanko minä, muslimina, kuolla resitoineena, mutta koskaan ymmärtämättä niitä sanoja jotka tulevat ulos suustani?’ Oikeasti, ajattele sitä. (lisää…)