Hijrah

11-sivuinen katkelma Shaikh Muhammad Sa’iid Al-Qahtaanin 3-osaisesta kirjasarjasta Al-Walaa’ wal-Baraa’.

Lataa tai lue pdf-tiedosto: Hijrah

Lakioppineet ovat selittäneet ”Epäuskon asuinsijan” ja ”Islamin asuinsijan” käsitteet seuraavasti:

Epäuskon asuinsija on mikä tahansa maa, joka on epäuskovaisten hallitsema, jossa epäuskovaisten lait ovat vallitsevia, ja jossa poliittinen valta on heidän käsissään. Nämä maat voivat olla kahta eri tyyppiä. Yksi on sellainen, joka on sodassa muslimien kanssa, ja toinen on sellainen, jolla on aselepo heidän kanssaan. Ratkaiseva tekijä on se, että sitä hallitaan epäuskovaisten lakien mukaan; sillä se on ”Epäuskon asuinsija” tai ”Daar Al-Kufr” siitä huolimatta, vaikka siellä asuisi suuri muslimienemmistö.

Islamin asuinsija on mikä tahansa maa, joka on muslimien hallitsema, ja jossa Sharii’ah on vallitseva laki, ja jossa muslimeilla on poliittista valtaa. Se on Daar Al-Islaam siitä huolimatta, vaikka valtaosa väestöstä olisi epäuskovaisia, niin kauan, kuin muslimit hallitsevat sitä Sharii’an mukaan.

…Muslimien on kiellettyä pysyä maissa, joissa islamilla ei ole mitään asemaa, paitsi silloin, kun he kykenevät vapaasti harjoittamaan uskontoaan sekä noudattamaan sitä ilman mitään esteitä, ja vailla pelkoa siitä, että heidän läsnäolonsa siellä voisi vahingoittaa heitä jollain tavalla. Mikäli asia ei ole näin, niin siinä tapauksessa heidän on pakko muuttaa parempaan paikkaan, jossa islamin arvovallalla on jonkinlainen asema. Jos he kieltäytyvät tekemästä niin vaikka kykenisivät, niin siinä tapauksessa heillä ei ole enää mitään vaateita tästä uskonnosta (ts. heidän on enää turha välttää olevansa muslimeita). … Uskontonsa julistaminen ei tarkoita sitä, että yksinkertaisesti jättää ihmiset palvomaan sitä mitä he haluavat, kommentoimatta mitään, kuten kristityt ja juutalaiset tekevät. Se tarkoittaa sitä, että on selkeästi ja suoraan tuomittava se, mitä he palvovat, sekä osoitettava vihollisuutta epäuskovaisia kohtaan – mikäli tässä epäonnistuu, niin se ei ole islamin julistamista.

‘Abdullaah Ibn ‘Umar sanoi: “Joka asettuu epäuskovaisten joukkoon, juhlii heidän juhliaan ja liittyy heidän ratsuväkeensä ja kuolee heidän keskuudessaan, tullaan myös nostamaan ylös heidän joukossaan Ylösnousemuksen päivänä.” …

(Allaah sanoi:) ”Sano: ’Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, hankkimanne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiota, tai talo jota rakastatte, ovat teille rakastetumpia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen tiellään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (ts. rangaistuksensa). Ja Allaah ei johdata niitä, jotka ovat pahantekijöitä.’” [At-Tawbah 9:24]

Jokainen, joka kieltäytyy muuttamasta, käyttää jotakin näistä kahdeksasta tekosyystä. Mutta Allaah on jo hylännyt nämä tekosyyt sanoen, että ne, jotka tekevät sellaisia väitöksiä, ovat tottelemattomia Häntä kohtaan – ja tämä oli erityisesti niitä koskien, jotka päättivät pysyä Mekassa, joka on pyhin paikka maan päällä. Allaah vaati uskovaisia lähtemään siitä paikasta, ja edes rakkaus sitä kohtaan ei ollut hyväksyttävä tekosyy. Joten kuinka sellainen tekosyy sitten pätisi muihin paikkoihin, kuin Mekkaan?

Hijralla on kokonaisvaltainen merkitys siten, kuin se islamissa ymmärretään. Se ei ole pelkästään yhdestä paikasta toiseen muuttamisen teko; ts. ei-muslimimaasta muslimimaahan muuttaminen. Ibn Al-Qayyim selitti, että se on itse asiassa sekä vartalon, että sielun muutto. Se on fyysinen muutto yhdestä paikasta toiseen, sekä henkinen muutto Allahin ja Hänen Lähettiläänsä saws luokse. Tämä toinen muutto on se, mikä lasketaan todelliseksi muutoksi, sillä vartalo ainoastaan seuraa sielua.

Ibn Taimiyyah sanoi tätä koskien: ”Tietyn paikan tila heijastaa (siellä olevan) henkilön tilaa. On mahdollista olla välillä muslimi ja muulloin epäuskovainen; välillä vilpitön ja muulloin tekopyhä; välillä hyvä ja oikeamielinen ja muulloin mätä ja turmeltunut. Siten henkilöstä tulee kuten hänen asuinpaikkansa. Muutto epäuskon ja rienauksen maasta uskon ja rehellisyyden maahan on ilmaus katumuksesta sekä kääntymisestä pois epäuskosta ja kieroutuneisuudesta kohti uskoa ja tottelevaisuutta. Asia on näin Ylösnousemuksen päivään asti.”

Mainokset

Tiivistettynä:

  • Meidän on yritettävä kutsua jokaista ihmistä totuuteen ja kerrottava hänelle hänen tekonsa vääryydestä.
  • Mikäli tämän kutsumis- ja korjausyrityksen jälkeen käy ilmi, että he ovat liian itsepäisiä ja ylpeitä hyväksyäkseen totuuden, niin siinä tapauksessa meille tulee pakolliseksi tehdä heidän vääryytensä tiettäväksi.
  • Mikäli kyseessä on sellainen asia, joka vie henkilön islamin ulkopuolelle, niin silloin hänen boikotoimisensa on pakollista.
  • Mikäli kyseessä on asia, joka ei vie henkilöä islamin ulkopuolelle, niin silloin tilannetta on tutkittava tarkemmin ja toimittava sen mukaan, mistä on enemmän hyötyä. Mikäli boikotoiminen tuottaisi tehokkaampia tuloksia, niin silloin niin tulee tehdä, ja mikäli boikotoimatta jättäminen ja da’wan tekeminen olisivat tehokkaampia, niin silloin tulee tehdä niin. Jos huomaa, että kokeilemastaan keinosta ei ole mitään hyötyä, tai että se johtaa suurempaan pahaan (kuten että henkilö tulee vielä entistä itsepäisemmäksi ja ylepämmäksi), niin silloin se tulee lopettaa ja koittaa toista keinoa. (lisää…)

Oikeamieliset edeltäjät ja heidän suhtautumisensa uudistusten ja halujen ihmisiin

Imaam Al-Laalakaa’ii

Al-Imaam Al-Haafidh Abul-Qaasim Habatullaah ibn Al-Hasan ibn Mansuur At-Tabarii Al-Laalakaa’ii (k. 418 H) mainitsee kirjassaan Sharh Usuul I’tiqaad Ahlis-Sunnah wal-Jamaa’ah lukuisia salafeilta olevia kerrontoja, joissa varoitetaan uudistusten ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta. Tässä joitain niistä:

(196)… ‘Abdur-Rahman ibn Yaziidiltä, joka sanoi: “Kuulin ‘Abdullaah ibn Mas’uudin sanovan: ‘Varokaa uudistuksia, joita ihmiset keksivät, sillä usko ei tule katoamaan sydämistä yhdellä kertaa, vaan Shaitaan tulee esittelemään hänelle uudistuksia kunne hän karkottaa iimaanin (uskon) sydämestä; ja pian tulee tapahtumaan niin, että ihmiset hylkäävät pakolliset velvollisuudet, jotka Allaah on heidän päälleen asettanut – kuten rukouksen, paastoamisen, sallitun ja kielletyn – ja puhuvat Herrasta, Mahtavasta ja Majesteettisesta. Joten joka saavuttaa sen ajan, paetkoon.’ Sanottiin: ’Oi Abu ’Abdir-Rahmaan, minne?’ Hän sanoi: ’Ei minnekään, hänen tulee paeta sydämensä ja uskontonsa kanssa, eikä istua kenenkään kanssa uudistuksen ihmisten joukosta.’

(199)… Mujaahidilta, joka sanoi: “Ibn ‘Umarille sanottiin, että Najdah sanoo niin ja niin, mutta hän esti itseään kuulemasta sitä, pelosta, että osa siitä osuisi hänen sydämeensä.”

(240)… Al-Hasan [Al-Basrilla] oli tapanaan sanoa: “Älä istu uudestikeksittyjen uskomusten ihmisten kanssa, älä väittele heidän kanssaan, äläkä kuuntele heitä.”

(242)… Sa’iid ibn ‘Aamir sanoi: “Kuulin Ismaa’iilin [Ibn Khaarijah] kertovan, sanoen: Kaksi miestä uudestikeksittyjen sektien joukosta tuli Muhammad ibn Siriinin luokse ja sanoi: ‘Oi Abu Bakr, haluamme kertoa sinulle jotain.’ Hän sanoi: ‘Ei.’ He sanoivat: ‘Voimmeko sitten resitoida sinulle jakeen Allahin Kirjasta?’ Hän sanoi: ‘Ei.’ (Sitten) Hän sanoi: ’Joko te kaksi nousette ja lähdette, tai minä nousen (ja lähden).’ Joten ne kaksi miestä nousivat ylös ja lähtivät. Ja yksi ihmisistä sanoi: ‘Mitä vahinkoa se olisi tehnyt sinulle, että hän olisi resitoinut yhden jakeen?’ Hän sanoi: ’Vihasin (ajatusta siitä), että hän resitoisi jakeen ja he vääristelisivät sitä, ja sitten se pääsisi sydämeeni.’

(244)… Abu Qulaabah sanoi: “Älä istu heidän kanssaan äläkä sekoitu heidän kanssaan, sillä en tunne turvaa siitä, etteivätkö he hukuttaisi sinua harhajohdatukseensa ja hämmentäisi sinua paljosta sellaisesta, jota ennen tiesit.” (lisää…)

Onko muslimin sallittua ottaa osaa kaafirin hautausjärjestelyihin?

Perusperiaate koskien kaafiria, kun hän kuolee, on se, että hänen sukulaistensa tulisi haudata hänet hautaan jotta hän (hänen ruumiinsa) ei vahingoita tai häiritse muita ihmisiä. Häntä ei tule pestä eikä kääriä liinoihin, eikä mitään rukousta tule suorittaa hänen päälleen. Joka tekee mitään muuta tai ottaa kuffaarien kanssa osaa heidän tapoihinsa, hänen on kaduttava ja pyydettävä Allahin anteeksiantoa, sekä toivottava että Allaah hyväksyy hänen katumuksensa. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/14; http://islamqa.com/en/ref/10042/ )

Mikäli kuffaarien joukossa on ihmisiä, jotka voivat haudata omat kuolleensa, niin silloin muslimien ei tulisi haudata heitä, eikä ottaa osaa kuffaarien kanssa ja auttaa heitä hautaamaan heidät, eikä yrittää miellyttää epäuskovaisia osallistumalla hautajaismenoihin, vaikka se olisi poliittinen käytäntö. … Mikäli heidän joukossaan ei ole ketään, joka voisi haudata heidän kuolleensa, niin silloin muslimien tulee haudata heidät, kuten Profeetta saws teki niiden kanssa, jotka kuolivat Badrissa, ja kuten hän saws teki setänsä Abu Taalibin kanssa kun hän kuoli, ja hän saws sanoi ’Alille: ”Mene ja hautaa hänet.” (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 9/10; http://islamqa.com/en/ref/7869/ )

Mitä muslimin tulee tehdä kaafir-vanhemmilleen kun he kuolevat?

Kysymys: Minun isäni on kuollut ja hän on kaafir. Mitkä ovat minun velvollisuuteni häntä kohtaan? Tuleeko minun haudata hänet ja järjestää hänen hautajaisensa? Tuleeko minun pestä ja kääriä hänet liinoihin vai ei? Onko olemassa mitään oikeuksia, joita isälläni on minun päälleni tässä suhteessa? (lisää…)

‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista. (lisää…)

Lakien mukaan hallitseminen

Shaikh Muhammad ibn Ibraahiimin (olkoon Allaah hänelle armollinen) kirjoitelma muun kuin Allahin lain mukaan hallitsemisesta. Liitteenä myös Shaikh Muhammad Al-Amiin Ash-Shanqiitin (olkoon Allaah hänelle armollinen) selvitys siitä, millaisia Koraanissa ja Sunnassa mainitsemattomia lakeja on ja ei ole sallittua säätää ja seurata.

Lataa tai lue pdf-tiedosto tästä:

Lakien mukaan hallitseminen (9 sivua)

Totisesti suuremmasta ja selkeästä kufrista (kufr akbar) on antaa kirotuille ihmisten keksimille laeille sen (ilmestyksen) asema, jolla uskollinen henki (Jibriil) laskeutui Muhammedin saws sydämelle, – että hänen tulee olla varoittaja selkeällä arabian kielellä, tuomiten sillä kansojen välillä ja turvautuen siihen kun on erimielisyyksiä – (tämä on täydessä) ristiriidassa ja itsepäisenä hylkäämisenä Allahin, Mahtavan ja Ylistetyn, sanoille:

”Oi te jotka uskotte, totelkaa Allahia ja totelkaa Lähettilästä sekä vallanpitäjiä teidän joukostanne. Ja jos olette eri mieltä jostain, niin viekää se Allahille ja Hänen Lähettiläälleen jos (todella) uskotte Allahiin ja Viimeiseen päivään. Se on hyvä, ja parempi lopullista päätöksentekoa varten.” [An-Nisaa’ 4:59]

Allaah, Kaikkein täydellisin ja Kaikkein korkein, on kieltänyt niiden uskon (olemassaolon), jotka eivät tee Profeetasta saws tuomaria siinä, mistä he ovat eri mieltä. Vahvistaen tätä kieltämistä toistamalla sen ja (vielä) vannomalla siitä, Hän sanoo:

”Ei, kautta Herrasi, he eivät usko ennen kuin laittavat sinut (oi Muhammad) tuomitsemaan kaikessa josta he ovat keskenään eri mieltä, eivätkä löydä itsestään (pienintäkään) vastustusta päättämääsi vastaan, ja hyväksyvät (ne) täydellä alistuneisuudella (yusallimuu tasliimaa).” [An-Nisaa’ 4:65]

Hän, ta’aala, ei tehnyt sitä riittäväksi että he ainoastaan tekevät Profeetasta saws tuomarin, vaan lisäksi heidän ei myöskään tule löytää itsestään minkäänlaista vastustusta (hänen päätöksiään vastaan) – vaan heidän sydämiensä on avarruttava sen sisäistämiseen, olematta lainkaan levottomia tai ahdistuneita. (lisää…)

Epäilykset koskien demokratian määräystä islamissa

Lyhyehkö artikkeli, jossa käydään läpi islamilainen määräys koskien demokraattisiin vaaleihin osallistumista, sekä käsitellään useita tavallisimpia, tähän aiheeseen liittyviä epäilyksiä ja väärinkäsityksiä.

Lataa tai lue pdf-tiedosto tästä:

Epäilykset koskien demokratian määräystä islamissa


Sisällysluettelo

Esittely. s. 3

Lyhyt selitys demokratiasta sekä sen sisäisestä kufrista ja ilmeisestä shirkistä. s. 3

Vaaliprosessi ja sen seuraamukset äänestäjille. 5

Demokraattisiin vaaleihin osallistumista koskevien epäilyksien kumoaminen. s. 7

1. Profeetta Yuusufin, olkoon rauha hänen päällään, osallistuminen ministerinä Egyptin kuninkaan hallitukseen. s. 7

2. Periaate: “Valitaan pienempi kahdesta pahasta”. s. 9

3. Periaate: “Otetaan hyöty vahingon sijaan”. s. 10

4. Periaate: “Teot perustuvat aikomuksiin”. s. 11

5. Periaate: “Hyvään määrääminen ja pahasta kieltäminen”. s. 13

6. Periaate: “Välttämättömyys tekee kielletyn sallituksi”. s. 15

7. Periaate: “Kufr annetaan anteeksi pakon takia”. s. 16

Huomautus pakkoa koskien. s. 17

Määräys koskien niitä, jotka osallistuvat demokraattisiin vaaleihin. s. 18

Johtopäätös. s. 19

Liite 1: Tiivistetty fatwa vaaleihin osallistumisen määräyksestä. s. 20

Suomentajan liite: Demokratian kutsuminen shuuraksi sitä tukeakseen. s. 22