Tuonpuoleiseen valmistautuminen

Muokattu seuraavista lähteistä: http://www.sunnahonline.com/ilm/sisters/0004.htm ; http://www.sunnahonline.com/library/sisters/0014.htm

900-luvulla kun muslimikomentaja Abu Qudaamah Ash-Shaamii kuuli että kristityt olivat keränneet armeijansa ja valmistautuivat hyökkäämään muslimeita vastaan tuhotakseen islamin, hän kiirehti äkkiä moskeijan saarnatuoliin. Hän piti voimakkaan ja tunteikkaan puheen ja sytytti sillä yhteisönsä halun puolustaa maataan ja taistella Allahin takia. Kotimatkalla eräs nainen pysäytti hänet syrjäisellä kujalla ja sanoi ”Kuulin sinun puhuvan moskeijalla ja kehottavan ihmisiä jihaadiin, mutta minulla ei ole kuin tämä…” hän sanoi ja ojensi Abu Qudaamalle kaksi pitkää palmikkoa. ”Niitä voi käyttää hevosen suitsina. Kenties Allaah kirjoittaa minut niiden joukkoon, jotka lähtivät jihaadiin.”

Seuraavana päivänä kun muslimit olivat valmistelemassa armeijaansa, nuori poika juoksi väkijoukon läpi ja pysähtyi Abu Qudaaman hevosen eteen pyytäen päästä mukaan. Muut nauroivat hänelle ja sanoivat hevosten tallovan hänet jalkoihinsa, mutta Abu Qudaamah katsoi häntä silmiin ja poika sanoi jälleen ”Pyydän sinulta kautta Allahin, anna minun tulla  mukaan.” Tällöin Abu Qudaamah sanoi: ”Sillä ehdolla, että jos kuolet, viet minut kanssasi Paratiisiin niiden joukossa, joiden puolesta sinun annetaan puhua.” Nuori poika hymyili ja sanoi ”Se on lupaus.”

Kun armeijat kohtasivat ja taistelu kiihtyi, tämä Abu Qudaaman kanssa hänen hevosensa selässä istunut poika pyysi häneltä kolme nuolta. Abu Qudaamah epäröi ja pelkäsi pojan hukkaavan ne, mutta poika pyysi jälleen ”Pyydän sinua Allahin kautta antamaan minulle ne.” Abu Qudaamah antoi pojalle nuolet ja hän tähtäsi – ”Bismillaah”, ensimmäinen nuoli lensi ja tappoi roomalaisen, ja toinen ja kolmas nuoli lensi ja tappoi roomalaisen. Sitten toisaalta lensi nuoli ja osui poikaa rintaan pudottaen hänet hevosen selästä. Abu Qudaamah kiirehti hänen vierelleen ja poika otti taskustaan pussukan pyytäen Abu Qudaamaa palauttamaan sen hänen äidilleen. Abu Qudaamah kysyi kuka sinun äitisi on, ja poika vastasi ”Se nainen, joka eilen antoi sinulle letit.”

Eli ajatelkaa tätä musliminaista. Hän uhrasi hiuksensa Allahin takia kun nykyään naiset tekevät niin matkiakseen kaafir-esikuvia, ja hän uhrasi poikansa Allahin takia vaikka moni muu nainen lähestulkoon kuolisi vain pitääkseen poikansa kotona. Hän vietti elämänsä Allahia totellen, ja kun kokeen aika tuli, hän pääsi läpi. Eikä hän ainoastaan päässyt sitä läpi itse, vaan myös hänen kasvattamansa lapset hohtivat sitä samaa uskon valoa.

Rakkaat siskot, äidit ja tyttäret. Jokainen etsii onnellisuutta ja iloa, emmekä me varmasti ole poikkeuksia. Mutta missä se onnellisuus ja ilo on? Ja missä ja milloin me haluamme ne? Haluammeko me onnellisuutta ja haluammeko me pitää hauskaa tässä elämässä tuonpuoleisen kustannuksella? Vai onko tuonpuoleinen kun kohtaamme Allahin sitä aikaa, jolloin haluamme olla iloisia?

Kaikkialla minne menemme, näemme ihmislaumojen ja median ja kulttuurin vannovan meille, että onnellisuus on onnellisuutta tässä elämässä. Mutta onko se todella onnellisuutta? Tilinmaksun päivänä Allaah tulee ottamaan dunyan ”onnellisimman” kaafirin ja kastamaan hänet Helvetin tuleen. Sitten Allaah tulee kysymään häneltä ”Oletko koskaan nähnyt onnellisuutta?”, ja tämä epäuskovainen tulee vastaamaan ”En koskaan!” (lisää…)

Mainokset

Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta. (lisää…)

‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista. (lisää…)

Dhul-Hijjan, eli islamilaisen vuoden 12. kuukauden ensimmäiset 10 päivää ovat erityisen hyveellisiä. Niiden aikana on monta siunattua päivää, ja palvonnanteot ovat niiden aikana erityisen hyveellisiä. Profeetalla saws oli tapanaan paastota tämän kuun 9. päivä, sekä tehdä paljon palvonnantekoja ja dhikriä.

Ibn ’Abbaas kertoi että Profeetta saws sanoi näistä päivistä: ”Ei ole mitään päiviä, joina oikeamieliset teot ovat rakastetumpia Allahille, kuin nämä kymmenen päivää.” Ihmiset kysyivät: ”Ei edes jihaad Allahin takia?” Hän sanoi: ”Ei edes jihaad Allahin takia, paitsi sellaisen miehen tapauksessa, joka lähtee taistelemaan luovuttaen itsensä ja omaisuutensa sen takia, ja palaa takaisin ilman mitään.” [Bukhaari]

Ad-Darimin hasan-kertojaketjulla kertoman version mukaan ”Ei ole mitään tekoa, joka on Allahin silmissä arvokkaampi, tai suurempi palkkiossa, kuin kymmenen uhrauksen päivän aikana tehty hyvä teko…”

Hunaydah ibn Khaalid kertoi vaimoltaan, että jotkut Profeetan saws vaimoista sanoivat: “Profeetalla oli tapanaan paastota 9. Dhul-Hijjaa, Ashura-päivänä, kolmena päivänä jokaisessa kuussa, sekä jokaisen kuun kahtena ensimmäisenä maanantaina ja torstaina.” [An-Nasaa’ii, Abu Dawuud]

Näihin päiviin liittyvät tekstit ilmentävät, että ne ovat paremmat kuin mitkään vuoden muut päivät, lukuun ottamatta Ramadanin kymmentä viimeistä päivää, sillä niiden joukossa on Laylatul-Qadr.

Mutta myös näiden Dhul-Hijjan 10 päivän joukossa on erityisen siunattu päivä: 9. Dhul-Hijjaa, eli ’Arafah-päivä.

Paras du’aa on ’Arafah-päivänä tehty du’aa

On kerrottu ‘Abdullaah ibn ‘Amr ibn Al-‘Aas:ilta, että Profeetta saws sanoi: “Paras du’aa on du’aa ‘Arafah-päivänä, ja paras, jota minä ja minua ennen olleet Profeetat sanoivat, on Laa ilaaha ill Allaah wahdahu laa shariika lah, lahul-mulk wa lahul-hamd, wa huwa ’alaa kulli shai’in qadiir.” [At-Tirmidhi] (Ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allaah, Yksin ilman vertaista, Hänelle kuuluu valta ja Hänelle kuuluu ylistys, ja Hän on kaikkeen kykenevä.)

Talhah ibn ’Ubaid ibn Kurayzilta on kerrottu mursal-kerronnassa (josta puuttuu yksi kertoja välistä): ”Paras du’aa on du’aa ’Arafah-päivänä.” [Maalik, Al-Albaani luokitteli sen olevan hasan Sahiih Al-Jaami’ssa, 1102]

Oppineet olivat eri mieltä koskien tätä du’aan hyvettä ’Arafah-päivänä, että koskeeko se ainoastaan niitä, jotka ovat ’Arafah:ssa, vai pitääkö se sisällään myös muut paikat. Oikeampi näkemys on se, että se on yleinen, ja että hyve on yhteydessä tähän päivään (eikä paikkaan), mutta epäilemättäkin ne, jotka ovat ’Arafah:ssa, ovat yhdistäneet paikan hyveen ajan hyveeseen. (lisää…)

Talvi: Uskovaisen paras vuodenaika

Sanotaan, että talvi on aika, jona ihmiset kärsivät vuodenajan aiheuttamasta häiriötilasta (SAD, Seasonal Affective Disorder), joka tunnetaan myös kaamosmasennuksena (depressio hiemalis) tai syysmasennuksena. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka aikaisemmat muslimit toivottivat talven ilolla tervetulleeksi, sillä on selvää, että he näkivät sen täysin eri valossa.

Tässä on neljä tapaa, joilla he hyötyivät talvesta:

1 & 2 – Paastoaminen ja rukoileminen

Al-Haithami on kertonut Majma’ Az-Zawaa’idissa (3/203) hasan kertojaketjulla, että Profeetta saws sanoi: ”Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle. Sen yöt ovat pitkiä hänen rukoilla niinä, ja sen päivät ovat lyhyitä hänen paastota niinä.”

Ja Ahmad kertoi Az-Zuhdissa (s. 118) autenttisella kertojaketjulla, että ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Talvi on palvojien palkinto.”

Ibn Rajab Al-Hanbali sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 276):

“Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle, koska … Allaah vahvistaa hänen harjoittamistaan siinä tekemällä palvonnasta helppoa hänelle. Tämä johtuu siitä, että talvella uskovainen voi paastota päivän aikana helposti kärsimättä nälästä tai janosta. Päivät ovat lyhyitä ja kylmiä, joten näin ollen hän ei tulle paastoamisen vaikeutta…

Mitä tulee yöllä rukoilemiseen talvella, niin sen pitkien öiden takia henkilö voi nukkua osansa unesta, ja sitten jälkeenpäin nousta rukoilemaan ja resitoida kaiken mitä hän tavallisestikin resitoi Koraanista, saaden samalla nukuttua tarpeeksi. Joten hän voi yhdistää tarvitsemansa unen sekä normaalin päivän aikana tekemänsä Koraanin resitoinnin välillä. Näin hän täyttää sekä uskontonsa, että vartalonsa hyvinvoinnin edut… (lisää…)

Maalik kertoi: ”Tulimme Profeetan luokse, olimme nuoria, melkein (toistemme kanssa) samanikäisiä miehiä, ja olimme hänen luonaan kaksikymmentä yötä. Allahin Lähettiläs oli erittäin ystävällinen mies ja hän huomasi kaipuumme perheidemme luokse ja kysyi meiltä niistä, jotka olimme jättäneet jälkeemme. Kun kerroimme hänelle, hän sanoi ’Palatkaa perheidenne luokse, pysykää heidän kanssaan ja opettakaa heille (uskontoa) ja määrätkää heitä (tekemään hyviä tekoja)’. Sitten Profeetta mainitsi asioita, joista muistin osan ja osaa en. Sitten hän sanoi ’Rukoilkaa niin kuin olette nähneet minun rukoilevan, ja kun on rukousaika, yhden teistä tulisi tehdä kutsu rukoukseen (Athan), ja vanhimman teistä tulisi johtaa rukousta.’” [Bukhaari, luku 91, hadiith 352]

Abu Dawuud kertoi Rifaa’ah ibn Raafi’in sanoneen, että Profeetta saws sanoi: ”Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa ’alhamdulillaah’ (kaikki kunnia kuuluu Allahille) ja ’laa ilaaha illallaah’ (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja ’Allahu akbar’ (Allah on suurin).”

Abu Dawuud kertoi Abdullah ibn Abu Awfalta: ”Eräs mies tuli Profeetan saws luokse ja sanoi: ’En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle.’ Hän saws sanoi: ’Sano alhamdulillaah'(kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allaah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illallaah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allaahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin).’”

 

Koraanin resitoiminen, dhikr ja du’aa muulla kielellä kuin arabiaksi

Tiivistettynä:

  • Oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että Koraania ei saa lukea rukouksissa muulla kielellä kuin arabiaksi
  • Mikäli henkilö ei osaa lausua arabiaksi, hänen on opeteltava, ja jos hän ei opettele vaikka pystyisi siihen, hänen rukoustaan ei ole hyväksytty.
  • Mikäli hän ei pysty tai pelkää että ei ehdi opetella ennen rukousajan päättymistä, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, niin hänen tulisi toistaa se seitsemän kertaa. Jos hän osaa enemmän, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeellista tehdäkseen resitoinnistaan suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan.
  • Muiden rukouksen adhkaar-osien sanomisesta muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei pysty lausumaan niitä arabiaksi, oppineilla on erimielisyyttä (lisää…)

Paastoon liittyvien määräyksien kategoriat

Mitkä ovat paastoon liittyvien määräyksien kategoriat?

Määräyksien kategorioita on viisi: pakolliset (waajib), kielletyt (muharram), rohkaistavat (mustahabb), ei-pidetyt (makruuh) sekä sallitut (mubaah). Nämä viisi määräystä on kerrottu paastoamista koskien. Emme voi listata kaikkea, mikä tulee jokaisen tällaisen määräyksen alle, mutta mainitsemme sen mitä pystymme.

1 – Pakolliset paastot

(i)   Ramadanin paastot

(ii)   Menetettyjen Ramadaan-paastojen korvaaminen

(iii)   Hyvitysluontoiset paastot (hyvityksenä tahattomasta taposta, hyvityksenä dhihaarista [jaahil-ajalta peräisin oleva avioeron muoto, jossa mies sanoo vaimolleen “olet minulle kuin äitini selkä” {arab. ’dhahr,’ josta nimitys dhihaar}, ts. “olet minulle haraam”], hyvityksenä yhdynnässä olemisesta Ramadaan-päivän aikana sekä hyvityksenä valan rikkomisesta) (lisää…)