M.A.K. Saqibin kokoama kirjanen islamilaisten ’iid-juhlien juhlimiseen liittyvistä säännöistä, tavoista ja käytännöistä.

Lataa tai lue suomenkielinen pdf-tiedosto (25 sivua) tästä: Opas ’iidin juhlimiseen

‘Abdullaah ibn Shaqiiq Al-‘Aqiilii, taabi’i, sanoi: “Profeetan saws seuralaiset eivät pitäneet minkään hyvän teon hylkäämistä epäuskona, lukun ottamatta rukouksen hylkäämistä.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Kun ’Alilta kysyttiin eräästä naisesta joka ei rukoile, hän sanoi: ”Joka ei rukoile, on epäuskovainen.” [At-Tirmidhi, Al-Haakim]

Ibn Mas’uud sanoi: ”Sillä, joka hylkää rukouksen, ei ole uskontoa.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi]

Ibn ‘Abbaas sanoi: “Joka jättää yhdenkin rukouksen tarkoituksella, tulee näkemään, kun hän tapaa Allahin, Kaikkein Korkeimman, että Hän on hänelle vihainen.” [Muhammad ibn Nasr Al-Marwazi, Ibn ’Abdil-Barr]

Ibn Hazm sanoi: ”Shirkin jälkeen ei ole mitään suurempaa syntiä kuin rukouksen viivästyttäminen ohi sen ajan, sekä uskovaisen tappaminen ilman oikeutettua syytä.”

Ibraahiim An-Nakha’ii sanoi: ”Se, joka on hylännyt rukouksen, on tullut epäuskovaiseksi.” Abu Ayyuub As-Sakhtiyaanii sanoi jotain tämän kaltaista. (lisää…)

Talvi: Uskovaisen paras vuodenaika

Sanotaan, että talvi on aika, jona ihmiset kärsivät vuodenajan aiheuttamasta häiriötilasta (SAD, Seasonal Affective Disorder), joka tunnetaan myös kaamosmasennuksena (depressio hiemalis) tai syysmasennuksena. Mutta on kuitenkin mielenkiintoista huomata, kuinka aikaisemmat muslimit toivottivat talven ilolla tervetulleeksi, sillä on selvää, että he näkivät sen täysin eri valossa.

Tässä on neljä tapaa, joilla he hyötyivät talvesta:

1 & 2 – Paastoaminen ja rukoileminen

Al-Haithami on kertonut Majma’ Az-Zawaa’idissa (3/203) hasan kertojaketjulla, että Profeetta saws sanoi: ”Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle. Sen yöt ovat pitkiä hänen rukoilla niinä, ja sen päivät ovat lyhyitä hänen paastota niinä.”

Ja Ahmad kertoi Az-Zuhdissa (s. 118) autenttisella kertojaketjulla, että ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi: ”Talvi on palvojien palkinto.”

Ibn Rajab Al-Hanbali sanoi Lataa’if Al-Ma’aarifissa (s. 276):

“Talvi on paras vuodenaika uskovaiselle, koska … Allaah vahvistaa hänen harjoittamistaan siinä tekemällä palvonnasta helppoa hänelle. Tämä johtuu siitä, että talvella uskovainen voi paastota päivän aikana helposti kärsimättä nälästä tai janosta. Päivät ovat lyhyitä ja kylmiä, joten näin ollen hän ei tulle paastoamisen vaikeutta…

Mitä tulee yöllä rukoilemiseen talvella, niin sen pitkien öiden takia henkilö voi nukkua osansa unesta, ja sitten jälkeenpäin nousta rukoilemaan ja resitoida kaiken mitä hän tavallisestikin resitoi Koraanista, saaden samalla nukuttua tarpeeksi. Joten hän voi yhdistää tarvitsemansa unen sekä normaalin päivän aikana tekemänsä Koraanin resitoinnin välillä. Näin hän täyttää sekä uskontonsa, että vartalonsa hyvinvoinnin edut… (lisää…)

Maalik kertoi: ”Tulimme Profeetan luokse, olimme nuoria, melkein (toistemme kanssa) samanikäisiä miehiä, ja olimme hänen luonaan kaksikymmentä yötä. Allahin Lähettiläs oli erittäin ystävällinen mies ja hän huomasi kaipuumme perheidemme luokse ja kysyi meiltä niistä, jotka olimme jättäneet jälkeemme. Kun kerroimme hänelle, hän sanoi ’Palatkaa perheidenne luokse, pysykää heidän kanssaan ja opettakaa heille (uskontoa) ja määrätkää heitä (tekemään hyviä tekoja)’. Sitten Profeetta mainitsi asioita, joista muistin osan ja osaa en. Sitten hän sanoi ’Rukoilkaa niin kuin olette nähneet minun rukoilevan, ja kun on rukousaika, yhden teistä tulisi tehdä kutsu rukoukseen (Athan), ja vanhimman teistä tulisi johtaa rukousta.’” [Bukhaari, luku 91, hadiith 352]

Abu Dawuud kertoi Rifaa’ah ibn Raafi’in sanoneen, että Profeetta saws sanoi: ”Kun nousette rukoilemaan, jos osaatte vähän Koraanista, resitoikaa sitä, muutoin sanokaa ’alhamdulillaah’ (kaikki kunnia kuuluu Allahille) ja ’laa ilaaha illallaah’ (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja ’Allahu akbar’ (Allah on suurin).”

Abu Dawuud kertoi Abdullah ibn Abu Awfalta: ”Eräs mies tuli Profeetan saws luokse ja sanoi: ’En pysty opettelemaan mitään Koraanista, joten opeta minulle jotain, joka riittää minulle.’ Hän saws sanoi: ’Sano alhamdulillaah'(kaikki ylistys kuuluu Allahille) ja subhaan Allaah (kuinka täydellinen Allah onkaan) ja laa ilaaha illallaah (ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allah) ja Allaahu akbar (Allah on suurin) ja laa hawla wa laa quwwata illaa billaah (ei ole mitään valtaa eikä voimaa paitsi Allahin).’”

 

Koraanin resitoiminen, dhikr ja du’aa muulla kielellä kuin arabiaksi

Tiivistettynä:

  • Oppineiden enemmistö on sitä mieltä, että Koraania ei saa lukea rukouksissa muulla kielellä kuin arabiaksi
  • Mikäli henkilö ei osaa lausua arabiaksi, hänen on opeteltava, ja jos hän ei opettele vaikka pystyisi siihen, hänen rukoustaan ei ole hyväksytty.
  • Mikäli hän ei pysty tai pelkää että ei ehdi opetella ennen rukousajan päättymistä, ja hän osaa yhden jakeen Al-Faatihasta, niin hänen tulisi toistaa se seitsemän kertaa. Jos hän osaa enemmän, hänen tulisi toistaa niitä niin paljon kuin on tarpeellista tehdäkseen resitoinnistaan suurah Al-Faatihan pituutta vastaavan.
  • Muiden rukouksen adhkaar-osien sanomisesta muulla kielellä kuin arabiaksi, mikäli ei pysty lausumaan niitä arabiaksi, oppineilla on erimielisyyttä (lisää…)

Määräys rukouksen aikomuksen muuttamisesta sen aloitettuaan

Shaikh Ibn ’Uthaimiinilta kysyttiin aikomuksen muuttamisesta rukouksessa.

Hän vastasi:

Aikomuksen muuttaminen tarkoittaa joko (i) sen muuttamista yhdestä tietystä asiasta toiseen, tai (ii) jostakin yleisestä johonkin tiettyyn. Tämä ei ole oikein, mutta jos se on (iii) muuttaminen jostain tietystä johonkin yleiseen, niin siinä ei ole mitään väärää.

Esimerkiksi:

(i)   Muuttaminen yhdestä tietystä asiasta toiseen: Henkilö halusi muuttaa Duhaa-sunnarukouksen tavalliseen Fajr-rukoukseen jonka hän oli menettänyt ja halusi korvata. Hän sanoi takbiirin (Allaahu Akbar, ts. aloitti rukouksensa) aikomuksenaan suorittaa kaksi Duhaa-rukouksen rak’aa, sitten hän muisti ettei ollut suorittanut Fajria, joten hän muutti sen Fajr-rukoukseksi. Tämä ei ole hyväksyttyä, sillä Fajr on kaksi rak’aa, joille hänellä olisi pitänyt olla aikomus rukouksen alusta alkaen. (lisää…)

Wudun tekeminen paaston aikana

Aiemmassa, paaston pilaavia asioita käsittelevässä artikkelissa on jo tullut esille seuraava asia:

”Kolmas asioista, jotka mitätöivät paaston, on syöminen ja juominen.

Tämä viittaa ruuan tai juoman saapumiseen vatsaan suun kautta.

Jos jokin saapuu vatsaan nenän kautta, niin se on kuin syöminen ja juominen. Tämän takia Profeetta saws sanoi: ”Vetäkää vettä syvälle nenään (wudua tehdessä), paitsi silloin kun paastoatte.” (At-Tirmidhi, 788) Mikäli nenän kautta vatsaan saapuva vesi ei pilaisi paastoa, niin Profeetta saws ei olisi käskenyt paastoamassa olevia olemaan vetämättä vettä syvälle nenään.”

Eli että Profeetta saws kehoitti muslimeita varovaisuuteen wudun tekemisessä paaston aikana, sillä myös nenän kautta vatsaan menevä vesi pilaa paaston (paitsi sellainen mikä tapahtuu tahattomasti ja vastoin paastoajan tahtoa).

Mutta kysymys kuuluukin, ovatko suun ja nenän huuhteleminen pakollisia wudun osia? (lisää…)

Tarawiih-rukous

Katso myös aihe Tarawiih: Kotona vai moskeijalla?

Tarawiih on Ramadanina rukoiltavan yörukouksen nimi. Sen rukoileminen on Profeetan saws esimerkistä ja erittäin rohkaistava sunnah, mutta ei pakollinen. Profeetta saws sanoi: ”Joka rukoilee yöllä Ramadanina uskosta ja toivoen palkkiota, kaikki hänen aiemmat syntinsä tullaan antamaan anteeksi.”

Profeetalla saws oli tapanaan johtaa ihmisiä yörukouksessa, ja hän johti heitä monena perättäisenä yönä, mutta sitten kolmantena tai neljäntenä yönä hän ei tullutkaan. Kun aamu tuli, hän sanoi: ”Mikään ei estänyt minua tulemasta teidän luoksenne, paitsi se tosiasia etät pelkäsin että siitä tehdään teille pakollinen.” (Bukhaari, 1129) Muslimin (761) kertoman version mukaan hän sanoi: ”…Mutta pelkäsin että yörukouksista tehtäisi teille pakollisia ettekä kykenisi suorittamaan niitä.”

Aika: Tarawiih-rukouksen aika on ’Ishaa-rukouksesta Fajrin alkuun asti. Se rukoillaan yöllä ’Ishaa-rukouksen jälkeen mutta ennen Witr-rukousta, jonka jälkeen ei enää tulisi rukoilla mitään (yön aikana). Rukouksen myöhästyttäminen yön myöhäisempään osaan on parempi, mutta jos pelkää ettei heräisi rukoilemaan, niin silloin on parempi rukoilla se aikaisin. Miesten on myös parempi rukoilla se moskeijalla jamaa’assa. Naisten on sallittua rukoilla se moskeijalla, mutta parempi rukoilla se kotonaan. (lisää…)