Karamaat Al-Awliyaa – Allahin liittolaisten ihmeteot?

Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’an ’aqiidasta on uskoa ihmeisiin (karamaat), joita tapahtui ja tapahtuu Allahin läheisille liittolaisille (awliyaa’ Allaah). Nämä ovat normaalitilanteissa mahdottomia ihmetekoja, joita Allaah antoi joillekin läheisistä liittolaisistaan, kuten esimerkiksi monille Profeetoista. Karamaat (ihmeet) eivät kuitenkaan ole mikään osoitus henkilön hurskaudesta ja taqwasta, sillä kuten Ibn Taimiyyah huomautti, tällaisia ihmeitä tapahtui erittäin vähän islamin ensimmäisten ja parhaiden sukupolvien keskuudessa, ja he olivat kaikkein parhaita uskovaisia. Kuten hän sanoi, tämä johtuu siitä, että heidän uskonsa oli niin korkea ja vankka, että he eivät tarvinneet sille minkäänlaisia vahvistuksia. Myöhempinä sukupolvina uskon taso laski, ja he tarvitsivat enemmän ihmeitä pitääkseen sen vakaana.

Puhuttaessa ihmeteoista ja Allahin liittolaisista on kuitenkin pidettävä tarkoin mielessä se, millainen ihmisen pitää olla, jotta hän olisi yksi Allahin liittolaisista, ja että ihmeellisiä tekoja sattuu myös Shaitaanin liittolaisille, jotka toimivat yhteistyössä jinnien kanssa.

Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidah Al-Waasitiyyassa (s. 212-213): ”Mutta on varottava näiden uudistuksentekijöiden dajjaaleja (ts. valehtelijoita), sekä harhautuneiden ihmisten tekoja, ja sellaisten ihmisten saatanallista ällistyttävien tekojen esitystä, jotka kutsuvat itseään suufeiksi: Tuleen astumista, vartalonsa hakkaamista asein, käärmeisiin tarttumista, ja näkemättömästä kertomista, jne. Nämä eivät todellisuudessa ole ihmeitä (karamaat). Ihmeitä tekevät Allahin awliyaa’, mutta nämä ihmiset eivät ole awliyaa, vaan shayatiin.”

Joten erottaakseen Allahin walin Shaitaanin walista, on ennen kaikkea tarkasteltava sitä, millä tavalla hän noudattaa Koraania ja Sunnaa.

Imaam Ash-Shaafi’i sanoi: ”Jos näet miehen lentävän ilmassa tai kävelevän veden päällä, älä kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin olet ensin tutkinut hänen Kirjan ja Sunnan noudattamistaan.” (ts. kuinka hyvin hän seuraa Koraania ja Profeetan saws määräyksiä, kieltoja ja esimerkkiä) (lisää…)

Mainokset

Englanninkielinen pdf-tiedosto, josta mm. käy ilmi, kuinka Kabbaani on tahallisesti vääristellyt sunni-oppineiden sanoja saadakseen ne kuulostamaan omaan mätään agendaansa sopivilta.

The Erroneous and Invalid in Kabbani’s-Mawlid

Mawlid-juhlien valossa

Kuka todella rakastaa Allahin Lähettilästä?

Kaksi kertaa kuussa ilmestyvästä islamilaisesta As-Sunnah-lehdestä.

Luettavissa myös pdf-tiedostona: mawlid-juhlien valossa

Allahin Lähettiläs, Muhammad saws syntyi Mekassa Rabii’ Al-Awwal-kuun aikana. Oppineet ovat eri mieltä hänen tarkasta syntymäpäivästään, mutta he ovat kaikki samaa mieltä siitä, että se tapahtui maanantai-päivänä, kuten on mainittu aidossa hadiithissa.

Rabii’ Al-Awwal aloittaa väittelyn siitä, tulisiko Rabii’ Al-Awwalin 12. päivää (Profeetan saws oletettua syntymäpäivää) juhlia vai ei. Ja mikäli sitä juhlitaan, niin millaisia juhlallisuuksien tulisi olla?

Juhlat ovat osa täydellistä uskontoa, ja näin ollen täydellinen johdatus juhlimisen tavoista ja päivistä löytyy Allahin Kirjasta sekä Lähettilään saws Sunnasta.

Ne, jotka pitävät kiinni Mawlidin juhlimisesta, väittävät että ne, jotka eivät seuraa heitä Mawlidin juhlimisessa, eivät rakasta Allahin Lähettilästä saws.

Islamissa väitteillä ei itsessään ole mitään painoarvoa, elleivät niitä tue todisteet. Mitä vahvempi todiste, sitä vahvempi väitös. Allaah, Ylistetty, mainitsi Koraanissa joidenkin harhautuneiden väitteet, kun he sanoivat: ”Kukaan ei tule astumaan Paratiisiin, paitsi jos hän on juutalainen tai kristitty.” Allaah haastoi heidät, sanoen: ”Tuottakaa todisteenne (burhaan), jos olette totuudenmukaisia.” [suurah Al-Baqarah, 2:111]

Täten tämä jae antaa meille jonkin väitteen arvioimisen periaatteen. Ja tämän lisäksi Allaah viittaa nimenomaisesti siihen hyväksyttävään todisteeseen (burhaan), joka oikeuttaa tämän väitteen. Hän sanoi: ”Oi ihmiset! Teille on tullut vakuuttava todiste (burhaan – Profeetta Muhammad saws) Herraltanne, ja olemme lähettäneet teille selkeän valon (tämän Koraanin).” [suurah An-Nisaa’, 4:174]

Näin ollen Muhammad saws on se burhaan (todiste) ja kriteeri, ja siten jokaista väitettä on tuettava vahvat todisteet hänen sunnastaan.

Allahin Lähettilään rakastaminen – Velvollisuus:

Allahin Lähettilään saws rakastaminen on pakollista jokaiselle muslimille. Se on todiste uskosta. Uskovaisen on rakastettava häntä saws enemmän kuin mitään muuta, kuten Koraanissa sanotaan: “Sano: Jos teidän isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, keräämänne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiotta, sekä pitämänne asumus ovat teille rakkaampia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen teillään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (rangaistuksen). Ja Allaah ei johdata pahantekijöitä.” [suurah At-Tawbah, 9:24]

Allahin Lähettiläs saws sanoi: “Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin minä olen hänelle rakkaampi kuin hänen isänsä, lapsensa ja koko ihmiskunta.” [Bukhaari ja Muslim]

Kerran ’Umar ibn Al-Khattaab sanoi Allahin Lähettiläälle: ”Oi Allahin Lähettiläs! Sinä olet minulle rakastetumpi kuin mikään muu paitsi oma itseni.” Allahin Lähettiläs saws kommentoi, sanoen: ”Ei, kautta Hänen, Jonka kädessä minun sieluni on, ei ennen kuin minä olen sinulle rakastetumpi kuin sinun oma sielusi.” Sitten ’Umar julisti rakkautensa Allahin Lähettilästä saws kohtaan, sanoen: ”Kautta Allahin, nyt sinä olet minulle rakastetumpi kuin oma sieluni.” Profeetta saws kertoi hänelle sitten, että nyt hänellä oli täydellinen ja oikea usko. [Sahiih Bukhaari]

Mitä RAKKAUS on?

Rakkaus Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan viittaa täydelliseen alistuneisuuteen heidän määräyksilleen ja käskyilleen. Allaah sanoo Koraanissa: “Sano: Jos (todella) rakastatte Allahia, niin seuratkaa minua, (ja) Allaah tulee rakastamaan teitä ja antamaan teille syntinne anteeksi.” [suurah Aal ’Imraan, 3:31]

Ja Allaah on kuvaillut tekopyhien olevan tottelemattomia Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan: “Ja he (tekopyhät) sanovat: ‘Olemme uskoneet Allahiin ja Lähettilääseen ja olemme totelleet’, sitten osa heistä kääntyy sen jälkeen pois, he eivät ole uskovaisia.” [suurah An-Nuur, 24:47]

Hän myös sanoi: “Ei, kautta Herrasi he eivät usko, ennen kuin laittavat sinut tuomitsemaan kaikessa mikä nousee heidän välilleen, eivätkä löydä itsestään mitään vastustusta sinun päätöksiäsi kohtaan, ja alistuvat täydellisesti.” [suurah An-Nisaa’, 4:65]

”Totisesti ainoa uskollisten uskovaisten puhe, kun heitä kutsutaan Allahin ja Hänen Lähettiläänsä luokse tuomitsemaan heidän välillään, on että he sanovat: ’Kuulemme ja tottelemme’. Ja sellaiset tulevat saavuttamaan menestyksen.” [suurah An-Nuur, 24:51]

Profeetta saws sanoi: “Kaikki ummani ihmiset tulevat astumaan Paratiisiin, paitsi hän, joka kieltäytyy.” Seuralaiset kysyivät: ”Kuka kieltäytyy?” Allahin Lähettiläs saws selitti: ”Joka tottelee minua, tulee astumaan Paratiisin, ja joka on tottelematon minua kohtaan, on kuin hän olisi kieltänyt minut.” [Sahiih Bukhaari]

Kerran eräs Allahin Lähettilään saws seuralainen lähestyi häntä ja sanoi: ”Rakastan sinua enemmän kuin rakastan perhettäni, ja olen kärsimätön päästäkseni näkemään sinut, juoksen luoksesi nähdäkseni sinusta vilahduksen, mutta kun muistan oman kuolemani ja sinun kuolemasi, minua surettaa ajatella, että sinä tulet olemaan Profeettojen seurassa korkeissa taivaissa, ja minä, jos pääsen taivaaseen, en pystyisi lähestymään sinua enkä näkemään sinua.”

Tässä yhteydessä Allaah paljasti seuraavan jakeen: “Ja jotka tottelevat Allahia ja Lähettilästä, he tulevat olemaan niiden seurassa, joiden päälle Allaah on suonut armonsa – Profeetoista, siddiiquuneista (totuudenmukaisista, ts. niistä Profeettojen seuraajista, jotka ensimmäisinä uskoivat heihin), marttyyreistä ja oikeamielisistä. Ja kuinka erinomaisia nämä seuralaiset ovatkaan!” [suurah An-Nisaa’, 4:69]

Tämän jakeen paljastaminen tilanteessa, jossa seuralainen julisti rakkauttaan Allahia ja Hänen Lähettilästään saws kohtaan, ilmentää rakkauden tärkeyttä, sekä selventää sen tarkoituksen todellisessa merkityksessään, eli tottelevaisuuden. (lisää…)

As salaamu aleikum wa rahmatullaahi wa barakaatuh.

Tässä osiossa on käännöksiä Abu Ammaar Yaasir Qadhin tekemästä selitysteoksesta sheikh Muhammad ibn ’Abd al-Wahhaabin kirjalle ’Kashf ash-Shubuhaat’, eli ’Epäilysten pyyhkiminen’ (Clearance of Doubts).

Kyseisessä kirjassa sheikh Muhammed ibn ’Abd al-Wahhaab ottaa käsittelyyn kolmetoista yleisimmin esitettyä tekosyytä, joilla mushrikuun (ihmiset, jotka tekevät shirkiä Allahin kanssa, ts. osoittavat palvonnantekoja muille kuin Allahille) yrittävät oikeuttaa shirkinsä ja puolustella tekojaan. Hän käsittelee jokaisen väittämän erikseen ja kumoaa ne selkeillä Koraanista ja sunnasta löytyvillä todisteilla osoittaen heidän väitöstensä olevan pelkkää harhaa.

Käännöksissä lihavoidulla fontilla kirjoitettu teksti on sheikh Muhammed ibn ’Abd al-Wahhaabin alkuperäisteoksesta, ja tavallisella fontilla kirjoitettu on Yaasir Qadhin selitystä hänen sanoilleen.

Yhdestoista väittämä:

Ihmiset, jotka tekevät shirkiä meidän aikanamme, käyttävät toistakin edellisen kaltaista argumenttia, jota he käyttävät yrittäessään kumota vastustajiensa väitteet. He sanovat: ”Profeetta saws nuhteli Usaamah ibn Zaidia kun hän tappoi henkilön, joka sanoi Laa ilaaha ill Allaah, ja sanoi hänelle ’Uskalsitko tappaa hänet sen jälkeen kun hän oli sanonut Laa ilaaha ill Allaah?'” Ja he käyttävät myös hadiithia ”Minut on määrätty taistelemaan ihmisiä vastaan, kunnes he todistavat että Laa ilaaha ill Allaah…”, sekä muita samantapaisia hadiitheja, jotka kieltävät sellaisen henkilön vahingoittamisen, joka sanoo Laa ilaaha ill Allaah. Se pointti, jota nämä tietämättömät yrittävät kaikilla näillä hadiitheilla todistaa on se, että siitä, joka sanoo sen, ei tule epäuskovaista, eikä häntä pitäisi tappaa vaikka hän tekisi mitä.

(lisää…)

Yhdeksäs väittämä:

Ja nyt, jos hän yrittää toista taktiikkaa shirkinsä oikeuttamiseksi ja sanoo ”Totisesti Allahin awliyaa (liittolaiset), heillä ei ole mitään pelkoa eivätkä he sure” [Yuunus; 62], yrittäen näin todistaa että sellaiset ihmiset ovat välittäjinä toimimisen arvoisia, vastaa hänelle: ”Tämä on totisesti totta, että heillä on korkea paikka Allahin luona, mutta heitä ei tule palvoa! Ja me ainoastaan kiellämme sen, että heitä palvottaisi Allahin rinnalla ja otettaisi partnereiksi Hänen rinnalleen. Mutta muutoin, me olemme molemmat samaa mieltä siitä, että että on pakollista rakastaa heitä ja seurata heitä, sekä uskoa mahdollisiin ihmeisiin, joita heille on tapahtunut siunauksena Allahilta. Ja kukaan muu kuin harhautunut ihminen ei kiellä sellaisten ihmeiden olemassaoloa. Mutta Allahin uskonto on keskellä, kahden ääripään välissä; johdatus kahden vääryyden äärimmäisen muodon välissä, ja totuus kahden pahuuden äärimmäisen muodon välissä.”

(lisää…)

Kahdeksas väittämä:

Nyt on mahdollista, että hän ottaa käyttöönsä täysin uuden taktiikan yrittääkseen todistaa uskomuksiaan, ja sanoo: ”He, siis pakana-arabit, eivät epäuskoneet enkeleille tai profeetoille tehdyn du’aansa takia, tai koska he osoittivat palvonnantekojaan muille kuin Allahille! Sen sijaan he tekivät epäuskoa väittämällä, että enkelit ovat Allahin tyttäriä. Ja me emme sano, että ’Abd al-Qaadir tai nämä muut pyhimykset ovat Allahin poikia!”

Kirjoittaja esittää nyt uuden väitteen, jota tawhiidin vastustajat käyttävät. He väittävät että syy, miksi jaahiliyyah-arabeja pidettiin epäuskovaisina oli se, että he liittivät Allahiin tyttäriä, eikä se, että he tekivät palvonnantekoja enkeleille. Allaah mainitsee, että jaahiliyyah-arabit uskoivat enkelien olevan Hänen tyttäriään:
(lisää…)