Karamaat Al-Awliyaa – Allahin liittolaisten ihmeteot?

Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’an ’aqiidasta on uskoa ihmeisiin (karamaat), joita tapahtui ja tapahtuu Allahin läheisille liittolaisille (awliyaa’ Allaah). Nämä ovat normaalitilanteissa mahdottomia ihmetekoja, joita Allaah antoi joillekin läheisistä liittolaisistaan, kuten esimerkiksi monille Profeetoista. Karamaat (ihmeet) eivät kuitenkaan ole mikään osoitus henkilön hurskaudesta ja taqwasta, sillä kuten Ibn Taimiyyah huomautti, tällaisia ihmeitä tapahtui erittäin vähän islamin ensimmäisten ja parhaiden sukupolvien keskuudessa, ja he olivat kaikkein parhaita uskovaisia. Kuten hän sanoi, tämä johtuu siitä, että heidän uskonsa oli niin korkea ja vankka, että he eivät tarvinneet sille minkäänlaisia vahvistuksia. Myöhempinä sukupolvina uskon taso laski, ja he tarvitsivat enemmän ihmeitä pitääkseen sen vakaana.

Puhuttaessa ihmeteoista ja Allahin liittolaisista on kuitenkin pidettävä tarkoin mielessä se, millainen ihmisen pitää olla, jotta hän olisi yksi Allahin liittolaisista, ja että ihmeellisiä tekoja sattuu myös Shaitaanin liittolaisille, jotka toimivat yhteistyössä jinnien kanssa.

Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidah Al-Waasitiyyassa (s. 212-213): ”Mutta on varottava näiden uudistuksentekijöiden dajjaaleja (ts. valehtelijoita), sekä harhautuneiden ihmisten tekoja, ja sellaisten ihmisten saatanallista ällistyttävien tekojen esitystä, jotka kutsuvat itseään suufeiksi: Tuleen astumista, vartalonsa hakkaamista asein, käärmeisiin tarttumista, ja näkemättömästä kertomista, jne. Nämä eivät todellisuudessa ole ihmeitä (karamaat). Ihmeitä tekevät Allahin awliyaa’, mutta nämä ihmiset eivät ole awliyaa, vaan shayatiin.”

Joten erottaakseen Allahin walin Shaitaanin walista, on ennen kaikkea tarkasteltava sitä, millä tavalla hän noudattaa Koraania ja Sunnaa.

Imaam Ash-Shaafi’i sanoi: ”Jos näet miehen lentävän ilmassa tai kävelevän veden päällä, älä kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin olet ensin tutkinut hänen Kirjan ja Sunnan noudattamistaan.” (ts. kuinka hyvin hän seuraa Koraania ja Profeetan saws määräyksiä, kieltoja ja esimerkkiä) (lisää…)

Mikä on muwahhid?

Lyhyesti sanottuna, jokainen muslimi on muwahhid.

Jokainen, joka todistaa että Laa ilaaha ill Allaah – Ei ole mitään palvomisen arvoista paitsi Allaah – eli että kukaan tai mikään ei ole oikeutettu palvontaan, paitsi Allaah; ja laittaa tämän uskomuksen (eli tawhiidin) käytäntöön myös teoissaan ja sanoissaan, on muwahhid.

Ja mitä sana muwahhid sitten tarkoittaa, ja mistä se on peräisin? Muwahhid-sanan monikko on muwahhiduun, ja se on peräisin täysin samasta juuresta kuin sana tawhiid: wahhada – yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. Näin ollen muwahhid tarkoittaa tawhiidin seuraajaa, henkilöä joka yksilöi Allahin kaikessa palvonnassaan. Muwahhidin vastakohta on mushrik, eli henkilö, joka osoittaa palvontaansa muille kuin Allahille esimerkiksi tekemällä heille du’aa; tai antamalla luoduille Allahin ominaisuuksia; tai uskomalla että on muitakin luojia kuin Allaah.

Tawhiidin merkitys taasen on selitetty aiemmassa, tahwhiidin ja ’aqiidan merkitystä käsittelevässä artikkelissa:

Kielellisesti tawhiid tarkoittaa yhtenäistämistä, ja se on johdettu arabiankielisestä verbistä wahhada, mikä tarkoittaa yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. (waahid = yksi)

Sharii’allisesti tawhiid tarkoittaa “Alistua Allahin täydelliselle Herruudelle ja Jumaluudelle (tai tunnustaa), sekä puhdistaa Allahin nimet ja ominaisuudet kaikista luotujen teoista ja olla liittämättä mitään Hänen rinnalleen.”

Näin ollen muslimilla ja muwahhidilla ei ole mitään eroa, vaan jokainen muslimi on muwahhid.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

Tawhiidin ja ’Aqiidan merkitys

Mitä ’ibaadah (palvonta) on?

Mitä du’aa on?

Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Mitä shirk on?

Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Lue ensin aihe Mitä du’aa on?

Siitä, mitä on edeltänyt, on selvää, että du’aan voi ohjata ainoastaan Allahia kohtaan.

”Sano: ’Totisesti teen du’aa vain Herralleni, enkä liitä ketään Hänen vertaisekseen.” [Al-Jinn 72:20]

Du’aan tekeminen muille kuin Allahille on puhdasta shirkiä, joka on se ainoa synti, mitä Allaah ei tule antamaan anteeksi.

Tämä johtuu siitä tosiasiasta että se, joka tekee du’aa muulle kuin Allahille, tulee tosiasiassa liittäneeksi luotuun objektiin sellaisia piirteitä ja ominaisuuksia, joita ainoastaan Allahilla on.

… Allaah kuvailee kaikkia muita kohteita, joille tehdään du’aa, seuraavassa jakeessa:

”Jos kutsutte heitä, he eivät kuule kutsuanne, ja vaikka he kuulisivat, (niin) he eivät voisi vastata teille. Ja Tuomiopäivänä he tulevat hylkäämään teidän shirkinne. Ja kukaan ei voi kertoa sinulle kuten (Hän, joka on) Kaikesta tietävä.” [Faatir 35:14]

Joten se kohde, jota kutsutaan Allahin rinnalla, olipa se sitten epäjumala tai kuollut pyhimys, ei voi alkujaankaan kuulla sellaisia kutsuja. Heillä ei ole sitä täydellistä ominaisuutta, mikä Kaiken kuulevalla on, ja vaikka he ovat elossa [haudan elämän edellyttämällä tavalla] ja heillä on kuuloaisti, niin tämä aisti on erittäin rajoittunut, sillä he pystyvät kuulemaan ainoastaan hyvin lyhen etäisyyden päästä mikäli ääni on tarpeeksi kova. Voidaanko sellaista rajoittunutta kuuloa verrata millään tavalla Kaikkikuulevan ominaisuuksiin? Allaah sanoo sitten, että vaikka he pystyisivät kuulemaan sellaiset kutsut, niin he eivät kykenisi vastaamaan niihin. Sillä näillä kohteilla ei yksinkertaisesti ole voimaa tai kykyä vastata mihinkään pyyntöihin. Allaah kuvailee näitä palvottuja kohteita sanoen:

”Hän kutsuu Allahin lisäksi sellaista, mikä ei vahingoita eikä hyödytä häntä. Se vasta on kauaksi mennyt harhautuminen. Hän kutsuu sellaista, jonka vahinko on lähempänä kuin hänen hyötynsä: totisesti mikä surkea mawlaa (liittolainen, suojelija) ja mikä surkea ystävä!” [Al-Hajj 22:12-13] (lisää…)

Du’aan merkitys

Katso lisäksi aihe Du’aa muille kuin Allahille on shirkiä

Sana du’aa on verbaalinen substanttiivi (masdar) verbistä da’aa, joka tarkoittaa ”kutsua, koota.” (Lisaan Al-’Arab 14/258; Hans-Wher s. 282)

Sana du’aa on mainittu Koraanissa kuvaamaan useaa merkitystä, kuten seuraavat jakeet osoittavat:

1. Palvontaa

”Älkääkä kutsu (tad’u) Allahin lisäksi sellaista, mikä ei hyödytä sinua eikä vahingoita sinua, ja jos teet (niin), niin totisesti olet siinä tapauksessa väärintekijöiden joukosta.” [Yuunus 10:106]

2. Avun tavoittelemista

”Ja kutsukaa (ud’uu) todistajanne Allahin lisäksi, jos olette totuudenmukaisia.” [Al-Baqarah 2:23]

3. Pyyntöä

”Kutsukaa Minua (ud’uunii), vastaan teille. Totisesti ne, jotka ovat liian ylpeitä palvomaan minua, he tulevat astumaan sisään Helvettiin nöryytettyinä!” [Ghaafir 40:60] (lisää…)

Lyhyesti:

Tawhiid: Monoteismi, Allahin yksilöiminen, ts. usko että Allaah on Yksi, ilman vertaisia jumaluudessaan ja palvonnassaan; Yksi, ilman vertaisia herruudessaan ja kaikkivaltiudessaan; Yksi, ilman samankaltaisuutta olemuksessaan tai ominaisuuksissaan.

’Aqiidah: Uskomukset; ne asiat, joihin jokaisen muslimin on uskottava varmuudella ja ilman epäilyksiä.

Tarkemmin:

Tawhiid

Kielellisesti tawhiid tarkoittaa yhtenäistämistä, ja se on johdettu arabiankielisestä verbistä wahhada, mikä tarkoittaa yhdistää, liittää, yhdentää, liittää yhteen. (waahid = yksi)

Sharii’allisesti tawhiid tarkoittaa “Alistua Allahin täydelliselle Herruudelle ja Jumaluudelle (tai tunnustaa), sekä puhdistaa Allahin nimet ja ominaisuudet kaikista luotujen teoista ja olla liittämättä mitään Hänen rinnalleen.” (lisää…)

Imaam Abu Haniifan sanoja tawhiidista

I’tiqaad al-A’immatil-Arba’ah – Abi Haneefah wa Maalik wash-Shafi’ee wa Ahmad
Dr. Muhammad bin Abdur-Rahmaan al-Khumayis –
s. 8-14.

Abu Haniifah tawassulista:

Kenekään ei ole sallittua kutsua Allahia muuta kuin Hänen itsensä kauttaan, niillä sallituilla pyyntörukouksilla, jotka on määrätty, kuten Allahin sanat:

”Ja Allahille kuuluvat kaikkein kauneimmat nimet, joten kutsukaa Häntä niillä. Ja karttakaa niitä, jotka vääristelevät Hänen nimiään, he tulevat pian saamaan palkkansa siitä, mitä ovat tehneet.” (al-A’raaf 7:180)

[ad-Dur al-Mukhtaar Ma’a Haashiya Rad al-MuHtaar 6/396-7]

On vihattua, että se, joka tekee du’a, sanoo ”Pyydän Sinulta sen ja sen kautta, tai Profettojesi ja Lähettiläidesi kautta, tai Pyhän Talon kautta, tai la-Ma’shar al-Haraamin kautta (ts. al-Muzdalifa – Ibn Katheer).

[SharH ’Aqeeda aT-TaHaawiyah s.234, SharH al-Fiqh al-Akbar, al-Qaari’ s.198]

Kenenkään ei ole sallittua tehdä pyyntörukouksia Allahille muuta kuin Hänen itsensä kautta, ja vihaan sitä, että sanotaan ”kautta ma’aaqid al-’izz min ’arshik” (valtaistuimesi osien kunnian kautta), tai ”Sinun luomuksesi kautta”.

[at-Tawassul wal-Waseelah s.72, ks. SharH al-Fiqh al-Akbar s.198]

(lisää…)

Tawassul

  • Tawassul tarkoittaa arabiaksi pyrkimystä päästä lähemmäs. On olemasta kahdenlaista tawassulia, totuudenmukainen islamilainen tawassul sekä kielletty tawassul.

(lisää…)