Tuonpuoleiseen valmistautuminen

Muokattu seuraavista lähteistä: http://www.sunnahonline.com/ilm/sisters/0004.htm ; http://www.sunnahonline.com/library/sisters/0014.htm

900-luvulla kun muslimikomentaja Abu Qudaamah Ash-Shaamii kuuli että kristityt olivat keränneet armeijansa ja valmistautuivat hyökkäämään muslimeita vastaan tuhotakseen islamin, hän kiirehti äkkiä moskeijan saarnatuoliin. Hän piti voimakkaan ja tunteikkaan puheen ja sytytti sillä yhteisönsä halun puolustaa maataan ja taistella Allahin takia. Kotimatkalla eräs nainen pysäytti hänet syrjäisellä kujalla ja sanoi ”Kuulin sinun puhuvan moskeijalla ja kehottavan ihmisiä jihaadiin, mutta minulla ei ole kuin tämä…” hän sanoi ja ojensi Abu Qudaamalle kaksi pitkää palmikkoa. ”Niitä voi käyttää hevosen suitsina. Kenties Allaah kirjoittaa minut niiden joukkoon, jotka lähtivät jihaadiin.”

Seuraavana päivänä kun muslimit olivat valmistelemassa armeijaansa, nuori poika juoksi väkijoukon läpi ja pysähtyi Abu Qudaaman hevosen eteen pyytäen päästä mukaan. Muut nauroivat hänelle ja sanoivat hevosten tallovan hänet jalkoihinsa, mutta Abu Qudaamah katsoi häntä silmiin ja poika sanoi jälleen ”Pyydän sinulta kautta Allahin, anna minun tulla  mukaan.” Tällöin Abu Qudaamah sanoi: ”Sillä ehdolla, että jos kuolet, viet minut kanssasi Paratiisiin niiden joukossa, joiden puolesta sinun annetaan puhua.” Nuori poika hymyili ja sanoi ”Se on lupaus.”

Kun armeijat kohtasivat ja taistelu kiihtyi, tämä Abu Qudaaman kanssa hänen hevosensa selässä istunut poika pyysi häneltä kolme nuolta. Abu Qudaamah epäröi ja pelkäsi pojan hukkaavan ne, mutta poika pyysi jälleen ”Pyydän sinua Allahin kautta antamaan minulle ne.” Abu Qudaamah antoi pojalle nuolet ja hän tähtäsi – ”Bismillaah”, ensimmäinen nuoli lensi ja tappoi roomalaisen, ja toinen ja kolmas nuoli lensi ja tappoi roomalaisen. Sitten toisaalta lensi nuoli ja osui poikaa rintaan pudottaen hänet hevosen selästä. Abu Qudaamah kiirehti hänen vierelleen ja poika otti taskustaan pussukan pyytäen Abu Qudaamaa palauttamaan sen hänen äidilleen. Abu Qudaamah kysyi kuka sinun äitisi on, ja poika vastasi ”Se nainen, joka eilen antoi sinulle letit.”

Eli ajatelkaa tätä musliminaista. Hän uhrasi hiuksensa Allahin takia kun nykyään naiset tekevät niin matkiakseen kaafir-esikuvia, ja hän uhrasi poikansa Allahin takia vaikka moni muu nainen lähestulkoon kuolisi vain pitääkseen poikansa kotona. Hän vietti elämänsä Allahia totellen, ja kun kokeen aika tuli, hän pääsi läpi. Eikä hän ainoastaan päässyt sitä läpi itse, vaan myös hänen kasvattamansa lapset hohtivat sitä samaa uskon valoa.

Rakkaat siskot, äidit ja tyttäret. Jokainen etsii onnellisuutta ja iloa, emmekä me varmasti ole poikkeuksia. Mutta missä se onnellisuus ja ilo on? Ja missä ja milloin me haluamme ne? Haluammeko me onnellisuutta ja haluammeko me pitää hauskaa tässä elämässä tuonpuoleisen kustannuksella? Vai onko tuonpuoleinen kun kohtaamme Allahin sitä aikaa, jolloin haluamme olla iloisia?

Kaikkialla minne menemme, näemme ihmislaumojen ja median ja kulttuurin vannovan meille, että onnellisuus on onnellisuutta tässä elämässä. Mutta onko se todella onnellisuutta? Tilinmaksun päivänä Allaah tulee ottamaan dunyan ”onnellisimman” kaafirin ja kastamaan hänet Helvetin tuleen. Sitten Allaah tulee kysymään häneltä ”Oletko koskaan nähnyt onnellisuutta?”, ja tämä epäuskovainen tulee vastaamaan ”En koskaan!” (lisää…)

Ahdistuksen ja huolien karkottaminen

Imaam Ibn Hazm Al-Andalusii

… Olen koettanut löytää yhden tavoitteen, jonka erinomaisuudesta ja tavoittelemisen arvoisuudesta kaikki olisivat samaa mieltä. Olen löytänyt ainoastaan yhden: vapaana ahdistuksesta ja huolista oleminen. … Ahdistuksen ja huolien karkottaminen on tavoite, josta kaikki kansakunnat ovat olleet samaa mieltä siitä lähtien, kun Allaah loi tämän maailman, ja siihen saakka, kunnes tämä maailma tulee päätökseensä Tuomiopäivän seuraamana. Heidän tekonsa on ohjattu vain ja ainoastaan tätä tavoitetta kohtaan: ahdistuksen ja huolien karkottamiseksi. Jokaisen muun tavoitteen kohdalla tulee aina olemaan joitain ihmisiä, jotka eivät halua sitä.

… Kun olin saavuttanut tämän suuren viisauden, kun olin saanut selville tämän ällistyttävän salaisuuden, ja kun Allaah oli avannut sieluni silmät näkemään tämän suuren aarteen, aloin etsiä sitä tapaa, joka todella sallisi minun karkottaa ahdistuneisuuden ja huolet. Tämä on kallisarvoinen tavoite, jota jok’ikinen ihminen haluaa, olipa hän sitten tietämätön tai oppinut, ja hyvä tai paha. Löysin sen ainoastaan yhdestä paikasta: Kaikkivaltiaan ja Kaikkivoivan Allahin puoleen kääntymisessä, hurskaiden tekojen tekemisessä ikuista elämää silmällä pitäen.

… Näin ollen sinun tulee ymmärtää, että on olemassa ainoastaan yksi tavoite, jotka kohti tulee ponnistella, ja se on ahdistuneisuuden ja huolien karkottaminen. Ja on olemassa vain yksi polku, joka johtaa tähän, ja se on Allahin, Kaikkein Korkeimman, palveleminen. Kaikki muu on harhajohdatusta ja järjenvastaista … Ei ole vähääkään jaloutta henkilössä, jolla ei ole uskoa. Ja viisas mies tietää, että ainoa sovelias palkkio hänen sielulleen on paikka Paratiisissa. (lisää…)

M.A.K. Saqibin kokoama kirjanen islamilaisten ’iid-juhlien juhlimiseen liittyvistä säännöistä, tavoista ja käytännöistä.

Lataa tai lue suomenkielinen pdf-tiedosto (25 sivua) tästä: Opas ’iidin juhlimiseen

Hijrah

11-sivuinen katkelma Shaikh Muhammad Sa’iid Al-Qahtaanin 3-osaisesta kirjasarjasta Al-Walaa’ wal-Baraa’.

Lataa tai lue pdf-tiedosto: Hijrah

Lakioppineet ovat selittäneet ”Epäuskon asuinsijan” ja ”Islamin asuinsijan” käsitteet seuraavasti:

Epäuskon asuinsija on mikä tahansa maa, joka on epäuskovaisten hallitsema, jossa epäuskovaisten lait ovat vallitsevia, ja jossa poliittinen valta on heidän käsissään. Nämä maat voivat olla kahta eri tyyppiä. Yksi on sellainen, joka on sodassa muslimien kanssa, ja toinen on sellainen, jolla on aselepo heidän kanssaan. Ratkaiseva tekijä on se, että sitä hallitaan epäuskovaisten lakien mukaan; sillä se on ”Epäuskon asuinsija” tai ”Daar Al-Kufr” siitä huolimatta, vaikka siellä asuisi suuri muslimienemmistö.

Islamin asuinsija on mikä tahansa maa, joka on muslimien hallitsema, ja jossa Sharii’ah on vallitseva laki, ja jossa muslimeilla on poliittista valtaa. Se on Daar Al-Islaam siitä huolimatta, vaikka valtaosa väestöstä olisi epäuskovaisia, niin kauan, kuin muslimit hallitsevat sitä Sharii’an mukaan.

…Muslimien on kiellettyä pysyä maissa, joissa islamilla ei ole mitään asemaa, paitsi silloin, kun he kykenevät vapaasti harjoittamaan uskontoaan sekä noudattamaan sitä ilman mitään esteitä, ja vailla pelkoa siitä, että heidän läsnäolonsa siellä voisi vahingoittaa heitä jollain tavalla. Mikäli asia ei ole näin, niin siinä tapauksessa heidän on pakko muuttaa parempaan paikkaan, jossa islamin arvovallalla on jonkinlainen asema. Jos he kieltäytyvät tekemästä niin vaikka kykenisivät, niin siinä tapauksessa heillä ei ole enää mitään vaateita tästä uskonnosta (ts. heidän on enää turha välttää olevansa muslimeita). … Uskontonsa julistaminen ei tarkoita sitä, että yksinkertaisesti jättää ihmiset palvomaan sitä mitä he haluavat, kommentoimatta mitään, kuten kristityt ja juutalaiset tekevät. Se tarkoittaa sitä, että on selkeästi ja suoraan tuomittava se, mitä he palvovat, sekä osoitettava vihollisuutta epäuskovaisia kohtaan – mikäli tässä epäonnistuu, niin se ei ole islamin julistamista.

‘Abdullaah Ibn ‘Umar sanoi: “Joka asettuu epäuskovaisten joukkoon, juhlii heidän juhliaan ja liittyy heidän ratsuväkeensä ja kuolee heidän keskuudessaan, tullaan myös nostamaan ylös heidän joukossaan Ylösnousemuksen päivänä.” …

(Allaah sanoi:) ”Sano: ’Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, sukulaisenne, hankkimanne omaisuus, kauppa jossa pelkäätte tappiota, tai talo jota rakastatte, ovat teille rakastetumpia kuin Allaah ja Hänen Lähettiläänsä sekä taisteleminen Hänen tiellään, niin odottakaa, kunnes Allaah tuo päätöksensä (ts. rangaistuksensa). Ja Allaah ei johdata niitä, jotka ovat pahantekijöitä.’” [At-Tawbah 9:24]

Jokainen, joka kieltäytyy muuttamasta, käyttää jotakin näistä kahdeksasta tekosyystä. Mutta Allaah on jo hylännyt nämä tekosyyt sanoen, että ne, jotka tekevät sellaisia väitöksiä, ovat tottelemattomia Häntä kohtaan – ja tämä oli erityisesti niitä koskien, jotka päättivät pysyä Mekassa, joka on pyhin paikka maan päällä. Allaah vaati uskovaisia lähtemään siitä paikasta, ja edes rakkaus sitä kohtaan ei ollut hyväksyttävä tekosyy. Joten kuinka sellainen tekosyy sitten pätisi muihin paikkoihin, kuin Mekkaan?

Hijralla on kokonaisvaltainen merkitys siten, kuin se islamissa ymmärretään. Se ei ole pelkästään yhdestä paikasta toiseen muuttamisen teko; ts. ei-muslimimaasta muslimimaahan muuttaminen. Ibn Al-Qayyim selitti, että se on itse asiassa sekä vartalon, että sielun muutto. Se on fyysinen muutto yhdestä paikasta toiseen, sekä henkinen muutto Allahin ja Hänen Lähettiläänsä saws luokse. Tämä toinen muutto on se, mikä lasketaan todelliseksi muutoksi, sillä vartalo ainoastaan seuraa sielua.

Ibn Taimiyyah sanoi tätä koskien: ”Tietyn paikan tila heijastaa (siellä olevan) henkilön tilaa. On mahdollista olla välillä muslimi ja muulloin epäuskovainen; välillä vilpitön ja muulloin tekopyhä; välillä hyvä ja oikeamielinen ja muulloin mätä ja turmeltunut. Siten henkilöstä tulee kuten hänen asuinpaikkansa. Muutto epäuskon ja rienauksen maasta uskon ja rehellisyyden maahan on ilmaus katumuksesta sekä kääntymisestä pois epäuskosta ja kieroutuneisuudesta kohti uskoa ja tottelevaisuutta. Asia on näin Ylösnousemuksen päivään asti.”

4-sivuinen tiivis paketti pahasta silmästä.

Lataa tiedosto tästä: Paha silmä

Ibn Al-Qayyim sanoi: ”Pahan silmän alkuperä on jostain asiasta pitäminen, sitten paha sielu seuraa sitä, tavoittelee sitä, ja pyrkii vahingoittamaan sitä, yrittäen ruiskuttaa myrkkyään katsomalla tätä kohdetta.” (Zaad Al-Ma’aad, 4/167)

Ibn Mandhuur sanoi: ”Sanotaan, että ’Siihen ja siihen osui paha silmä’, jos vihollinen tai kateellinen ihminen katsoo häntä ja se vaikuttaa häneen, ja hän tulee sen seurauksena sairaaksi.” (Lisaan Al-’Arab, 13/301)

Al-Haafidh Ibn Hajar sanoi pahasta: ”Pahalla silmällä tarkoitetaan jonkin katsomista ihailulla, joka on saastunut sellaisen ihmisen kateudesta, joka on luonnoltaan paha, joten se aiheuttaa vahinkoa.” (Fath Al-Baarii, 10/200)

(i)                 On kerrottu, että Asmaa’ bint ’Umays sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs, Ja’farin poikiin on osunut paha silmä, tuleeko minun tehdä heille ruqiyaa?” Hän saws sanoi:

”Kyllä, sillä jos jokin menisi qadarin edelle, niin se olisi paha silmä.” (At-Tirmidhii, 259; Ahmad, 6/438. Al-Albaanii luokitteli sen olevan sahiih kirjassaan Sahiih Al-Jaami’, 5163.)

Moskeijoissa käymisen tavat

Luku 11 kirjasta Book of Manners, s. 247-268, hieman mukailtuna.

Allaah palkitkoon veljeä, joka ehdotti tämän aiheen käsittelemistä.

Profeetta saws sanoi: ”Joka tekee wudun rukousta varten ja tekee sen hyvin, sitten kävelee määrättyyn rukoukseen, ja sitten rukoilee sen ihmisten tai seurakunnan kanssa, tai moskeijalla, Allaah antaa hänelle hänen syntinsä anteeksi.” (Muslim, 232)

Moskeijoissa käymisen etiketit

1) Kielto mennä moskeijaan syötyään (raakaa) valkosipulia, sipulia tai mitä tahansa muuta, josta lähtee epämiellyttävä haju.

Kun henkilö syö raakaa sipulia tai valkosipulia, hänen tulisi pidättäytyä menemästä moskeijalle välttääkseen aiheuttamasta muille palvojille haittaa epämiellyttävällä hajullaan; ja joka vahingoittaa (ts. ärsyttää jne.) palvojia, vahingoittaa myös enkeleitä. Jaabir kertoi, että Profeetta saws sanoi:

”Joka syö valkosipulia tai sipulia, vetäytyköön luotamme,” tai hän saws sanoi: ”…pysyköön poissa moskeijaltamme ja istukoon kotonaan.” (Al-Bukhaarii, 855)

Eräässä toisessa hadiithissa Jaabir sanoi: ”Allahin Lähettiläs kielsi meitä syömästä sipulia tai purjoa, mutta meidät valtasi tarve, joten söimme niistä. Sitten hän saws sanoi:

’Joka syö tästä epämiellyttävän hajuisesta puusta, älköön tulko lähelle moskeijaamme, sillä totisesti enkelit kärsivät siitä, mistä ihminen kärsii.’ (Al-Bukhaarii, 854; Muslim, 564; Ahmad, 14596; An-Nasaa’ii, 707; At-Tirmidhii, 1806; Abu Dawuud, 3823. Ylläoleva versio on Muslimin kertoma.)

[Suomentajan lisäys: ‘Umar ibn al-Khattaab puhutteli ihmisiä perjantai-päivänä ja sanoi: ”Oi ihmiset, te syötte kahta asiaa, joiden uskon tulevan huonoista kasveista: sipulia ja valkosipulia. Näin Allahin Lähettilään saws, kun hän huomasi tämän hajun tulevan moskeijalla olevasta miehestä, määräämään hänet menemään al-Baqii’:iin. Se, joka haluaa syödä näitä asioita, keittäköön ne kuoliaaksi.” (Muslim, 1/396)]

Aiheeseen liittyvä asia: Valkosipulia, sipulia ja purjoa koskeva määräys koskee mitä tahansa, jossa on paha haju tai joka vahingoittaisi muita palvojia – kuten tupakan haju tai epämiellyttävät hajut, jotka lähtevät henkilön vartalosta tai vaatteista. Palvojan tulee pohtia tilaansa ennen moskeijaan menemistä, jottei hän päädy tekemään syntiä aiheutettuaan vahinkoa muille muslimeille.

Toinen aiheeseen liittyvä asia: Mikäli joku syö valkosipulia ja sipulia, ja sitten käyttää jotain tukahduttaakseen niiden epämiellyttävän hajun, hän voi mennä moskeijaan, mutta ensin on oltava varma siitä, että haju on kokonaan tukahdutettu ja että hänen suustaan tuleva haju ei häiritse muita palvojia. Jotkut ihmiset tekevät sen virheen, että he käyttävät hammastahnaa päästäkseen eroon valkosipulin ja sipulin hajusta, mutta he ovat väärässä, sillä valkosipulin ja sipulin haju on peräisin vatsasta, eikä suusta. (lisää…)

Karamaat Al-Awliyaa – Allahin liittolaisten ihmeteot?

Ahl As-Sunnah wal-Jamaa’an ’aqiidasta on uskoa ihmeisiin (karamaat), joita tapahtui ja tapahtuu Allahin läheisille liittolaisille (awliyaa’ Allaah). Nämä ovat normaalitilanteissa mahdottomia ihmetekoja, joita Allaah antoi joillekin läheisistä liittolaisistaan, kuten esimerkiksi monille Profeetoista. Karamaat (ihmeet) eivät kuitenkaan ole mikään osoitus henkilön hurskaudesta ja taqwasta, sillä kuten Ibn Taimiyyah huomautti, tällaisia ihmeitä tapahtui erittäin vähän islamin ensimmäisten ja parhaiden sukupolvien keskuudessa, ja he olivat kaikkein parhaita uskovaisia. Kuten hän sanoi, tämä johtuu siitä, että heidän uskonsa oli niin korkea ja vankka, että he eivät tarvinneet sille minkäänlaisia vahvistuksia. Myöhempinä sukupolvina uskon taso laski, ja he tarvitsivat enemmän ihmeitä pitääkseen sen vakaana.

Puhuttaessa ihmeteoista ja Allahin liittolaisista on kuitenkin pidettävä tarkoin mielessä se, millainen ihmisen pitää olla, jotta hän olisi yksi Allahin liittolaisista, ja että ihmeellisiä tekoja sattuu myös Shaitaanin liittolaisille, jotka toimivat yhteistyössä jinnien kanssa.

Ibn Taimiyyah sanoi Al-’Aqiidah Al-Waasitiyyassa (s. 212-213): ”Mutta on varottava näiden uudistuksentekijöiden dajjaaleja (ts. valehtelijoita), sekä harhautuneiden ihmisten tekoja, ja sellaisten ihmisten saatanallista ällistyttävien tekojen esitystä, jotka kutsuvat itseään suufeiksi: Tuleen astumista, vartalonsa hakkaamista asein, käärmeisiin tarttumista, ja näkemättömästä kertomista, jne. Nämä eivät todellisuudessa ole ihmeitä (karamaat). Ihmeitä tekevät Allahin awliyaa’, mutta nämä ihmiset eivät ole awliyaa, vaan shayatiin.”

Joten erottaakseen Allahin walin Shaitaanin walista, on ennen kaikkea tarkasteltava sitä, millä tavalla hän noudattaa Koraania ja Sunnaa.

Imaam Ash-Shaafi’i sanoi: ”Jos näet miehen lentävän ilmassa tai kävelevän veden päällä, älä kiinnitä häneen mitään huomiota ennen kuin olet ensin tutkinut hänen Kirjan ja Sunnan noudattamistaan.” (ts. kuinka hyvin hän seuraa Koraania ja Profeetan saws määräyksiä, kieltoja ja esimerkkiä) (lisää…)